Indie-kauhu koki renesanssin 2010-luvulla. Vuosikymmenen lopun satoon kuuluu Suomessa viimein teattereihin saapunut Kurtis David Harderin ohjaama Spiral, jota ei pidä sekoittaa samannimiseen viime vuoden Saw-spinoffiin. Se on kauhuleffa Get Out -hitin hengessä. Tällä kertaa genren keinoin käsitellään tosin mustien sijaan homofobiaa.
Spiralissa homopariskunta Malik ja Aaron muuttaa pikkukaupunkiin uuteen taloon. Siellä Malik vakuuttuu, että naapurit vainoavat heitä. Viereisessä talossa vaikuttaa iltaisin olevan käynnissä jonkinlainen uskonnollinen rituaali, ja talon menneisyydestä paljastuu huolestuttavia asioita.
Harderin elokuvan ehdoton vahvuus on sen maltillinen tunnelman rakentelu. Halpahintaisuuksiin ei alennuta eikä filmi sulje liian aikaisin pois sitä vaihtoehtoa, että asiat paisuvat Malikin päässä hänen menneisyytensä traumojen vuoksi. Jännitys ja kauhu pysyvät yllä leffan lopputeksteihin asti.
Spiral luottaa silti myös genren kliseisiin. Se turhauttaa, ettei kauhuleffan pariskunta taaskaan voi kommunikoida suoraan. Jos Malik vain kertoisi, että heidän olohuoneeseensa sprayattiin teksti "FAGGOT", kenties Aaron ottaisi hänen väitteensä aiemmin talossa murhatuista homoseksuaaleista vakavammin. Äänimaailma on lisäksi filmin alussa hyvin tuttu: hitaasti kohoava ambienssi päättyy aina pöö-säikäytykseen.
Elokuva kuitenkin sisältää aidosti karmivia kuvia. Naapurin ikkunasta näkyvä rituaalimeno nostaa kylmät väreet, kuten myös sillalla teinejä uhkaavasti lähestyvä mies. Autotien varrella seisova alaston ruumis puolestaan onnistui säpsähdyttämään kunnolla.
Kauhuleffaksi Spiral on yllättävän poliittinen ja kantaaottava. Suoraviivainen sanoma voisi tuntua saarnaavalta mutta kääntyy puhuttelevaksi, koska elokuva ei suo hahmoilleen voimaannuttavaa loppua. Tässä suhteessa filmi onkin lähempänä Night of the Living Deadia kuin Get Outia.
Spiral onnistuu havainnollistamaan, kuinka syvällä syrjintä on amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Leffa sijoittuu 90-luvulle ja sisältää pätkän esimerkiksi Pat Buchananin umpikonservatiivisesta homoja, aborttia, feminismiä ja naisia halveksuvasta puheesta. Vastaavat asenteet eivät tunnu 30 vuodessa kadonneen mihinkään.
Elokuvan juoni tosin kompuroi yrittäessään selittää pahistensa motiiveja. He nimittäin paljastuvat jonkinlaisiksi ikiaikaiseksi vampyyreiksi, jotka käyttävät syrjinnän luomia ennakkoasenteita hyödyksi vain peitellessään murhiensa jälkiä. Se kuitenkin ihmetyttää, miksi he sitten vaivaantuvat ahdistelemaan Malikia tämän homouden vuoksi. Isossa osassa heidän tekemisiään ei tarkemmalla ajattelulla ole mitään järkeä, sillä laajennetun itsemurhan voisi varmasti lavastaa vähemmän monimutkaisesti.
En myöskään sulattanut sitä, ettei Malik jo kauan ennen elokuvan loppua ymmärrä tulleensa huumatuksi. Tuskin jatkuvat muistinmenetykset ja tajunnan loikkiminen kuuluvat osaksi mielialalääkkeiden normaaleja sivuvaikutuksia.
Pohjimmiltaan Spiral on hyvin perinteinen mutta taidolla tehty "naapureissa on jotain vikaa" -kauhuelokuva. Se nojaa tiettyihin genren kliseisiin turhan vahvasti eikä juoni kestä järin kriittistä tarkastelua. Silti filmi pitää yllä jännitystä tehokkaasti aina huipennukseensa saakka.
Kommentit
Lähetä kommentti