Japanin lentomatkalla pohjoisnavan yllä The Northman tuntui sopivalta elokuvavalinnalta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Robert Eggers onnistui tekemään jo lähtemättömän vaikutuksen The Witch- ja The Lighthouse -indiekauhuillaan. Moninkertaisella budjetilla tuotettu The Northman floppasi kuitenkin lippuluukuilla pahasti. Suuri yleisö ei selvästikään ymmärtänyt auter-ohjaajan shakespearehtavaa viinkinkinäkemystä.
The Northman on julma filmi, jossa överimaskuliiniset parrakkaat miehet murisevat huumorintajuttomasti ja hiukan koomisesti. Se on sellainen leffa, jonka viikingit itse olisivat tehneet viikingeistä, jos olisivat voineet. Autenttisen meiningin osalta jäin kaipaamaan ainostaan sitä, että elokuva olisi puhuttu kokonaan muinaisnorjaksi englannin sijaan.
Eggersin elokuvalla on paljon yhtymäkohtia Gladiaattorin ja Troijan kaltaisiin Hollywood-eepoksiin. Sen erottavat edukseen kuitenkin astetta armottomampi asenne, rankka väkivaltaisuus sekä suurelle yleisölle kumartelematon ohjaus.
Visuaalisesti The Northman on upeaa katsottavaa. Sen islantilaiset maisemat ovat hulppeita, otokset tyylikkäästi sommiteltuja, kamera-ajot komeita, lavastus ja puvustus vakuuttavaa sekä leikkaus huomattavasti mainstream-teoksia sykähdyttävämpää. Likainen ja ruma sekoittuu filmillä jylhään ja kauniiseen.
Leffan ääniraita on myös vähintään yhtä vaikuttava kuin sen kuvallinen anti. Se nojaa hyvin vahvasti viikinkiaikakaudelle tyypillisiin soittimiin ja kuulostaa juuri niin brutaalilta kuin rainan sisältö edellyttää.
The Northmanin kertomuksen pohjalla on muinaisnorjalainen Amleth-legenda, joka on puolestaan toiminut pohjana Shakespearen Hamletille. Tarina on siis tuttu. Elokuva ei olekaan mikään historiaoppitunti: vaikka tapahtumat ovat selitettävissä myös näennäisrealistisesti, mukaan sekoittuu enteitä, visioita ja aimo annos melodraamaa.
Vaikka leffan juonenkäänteet on helppo arvata Hamletista koskaan kuulemattomallekin, Eggersin ohjaustyö ei silti noudata perinteisen Hollywood-kerronnan säännönmukaisuuksia. Sankari Amleth ei esimerkiksi ole moraaliltaan länsimaistettu vaan osallistuu omatunnontuskitta ryöväämiseen ja viattomien murhaamiseen. Päähenkilön äitihahmo paljastuu niin ikään aivan muuksi kuin enkeliksi.
Elokuvan ainoa mitäänsanomaton hahmo on Amlethin orjarakastaja, Olga. Hänkin on tosin tarinassa aktiivinen toimija ja Anya Taylor-Joy roolissa tavanomaisia romanttisia naispartnereita karismaattisempi.
Eggers lähti tekemään kaikkien aikojen viikinkileffaa, ja juuri sitä The Northman on — ei enempää eikä vähempää. Ohjaaja-käsikirjoittaja joutui tosin tinkimään visiostaan studion paineiden vuoksi. Lopputuloksesta huomaa, että se edustaa perinteisempää ison rahan viihdettä kuin miehen aiemmat teokset.
Koska filmi on tällaisenaankin mainio, en edes osaa kuvitella, mitä seurauksena olisi ollut, jos Eggersille olisi annettu täysin vapaat kädet. Ainakin minun kohdallani entistä kovempi himo laittaa Assassin's Creed: Valhalla Steamista tulille.
Kommentit
Lähetä kommentti