Deliverance


Äijäporukan kanoottiretkeä ei äkkiseltään kuvittelisi kiehtovimmaksi mahdolliseksi trilleriaiheeksi. Klassikkojännäri Deliverance kuitenkin rakentuu kuin kauhuelokuva, jossa pahaa aavistamattomat retkeilijät joutuvat perämetsän hullujen armoille. Pintapuolisesti filmin keskeinen konflikti on ihmisten välinen, mutta todellisuudessa mittaa päähenkilöistä ottaa luonto.

Leffassa neljä kaupunkilaismiestä lähtee viikonlopuksi melomaan pitkin rajaseudun jokea, jonka rakenteilla oleva pato uhkaa muuttaa pian järveksi. Elokuvan alku on suorastaan seesteinen, kun hahmot etenevät kauniissa Georgian osavaltion metsämaisemissa ja pitävät hauskaa kamppaillessaan hurjien koskien kanssa.

Jo alusta asti Deliverance sisältää kuitenkin painostavia sävyjä. Miesnelikon kohtaamat syrjäkylien asukit ovat karkeita, asuvat röttelöissä ja käyttäytyvät paikoin omituisesti. Otokset epämuodostuneesta lapsesta ja sairaalloisen näköisestä mummosta nostavat kylmät väreet. Mieleen nousevat Lovecraftin kertomukset, joissa takapajuiset maalaiset näyttäytyvät aina jälkeenjääneinä ja raakalaismaisina.

Elokuva on kuuluisa hätkähdyttävästä käänteestään, jossa kaksi metsästäjää ottaa vangiksi rantaan eksyneen melojakaksikon ja raiskaa heistä toisen. Kohtaus ei ole erityisen graafinen, mutta sen tunnelma on häiriintynyt. Raiskaajan uhrilleen huutama kuuluisa komento "Squeal like a pig!" on lähtöisin nimenomaan tästä filmistä.

Leffasta muodostuu moraalitarina, kun kanoottiretkeilijöistä kolmas saapuu rantaan, ampuu jousipyssyllä toisen hyökkääjän kuoliaaksi ja ajaa tämän rikostoverin pakosalle. Neljä päähenkilöä ryhtyvät kiistelemään siitä, pitäisikö heidän meloa lähimpään kylään ja hälyttää poliisit vai haudata ruumis ja salata tapahtunut. Porukan äänekäs ja suuriegoinen johtohahmo, Burt Reynoldsin näyttelemä Lewis, on ensimmäisen vaihtoehdon kannalla ja saa taivutettua muut puolelleen.

Lewisin hahmo symboloi elokuvassa ihmisen ylimielistä suhtautumista luontoa kohtaan. Hän on kaikkitietävä maskuliinisuuden ruumiillistuma, jolla on aina ratkaisu valmiina. Joutuessaan luonnon armoille hän paljastuu silti lopulta avuttomaksi.

Luonnon kunnioittamuudesta muodostuukin yksi filmin pääteemoista. Raiskaajakaksikon on esimerkiksi usein tulkittu kuvastavan luonnon kostoa sitä turmelevaa ja siitä vieraantunutta ihmistä kohtaan. Lewis esimerkiksi toteaa leffan alussa joesta: "We're gonna rape this whole goddamned landscape. We're gonna rape it." Psykopaattiset metsästäjät myös ilmentävät luonnon laittomuutta, sillä kaukana sivistyksestä ihmisten väliset säännöt eivät päde.

Suurimman veronsa hahmoista eivät otakaan metsämiehet, vaikka karkuun päässyt roisto uhkaa päähenkilöitä vielä heidän ensikohtaamisensa jälkeen. Sen sijaan suurimmaksi vastustajaksi osoittautuu joki itse.

Lewisin rinnalle yhtä merkittäväksi hahmoksi kohoaa Jon Voightin näyttelemä Ed. Toisin kuin röyhkeämpi kumppaninsa, hän ei osaa yhtä vaivattomasti omaksua erämaassa vallitsevaa syö tai tule syödyksi -asennetta. Silti hän joutuu toverinsa tavoin hylkäämään yhteiskunnan normit.

Tarinana Deliverance etenee jännittävästi eikä juonesta ota välittömästi selvää, mihin suuntaan se seuraavaksi etenee. Hiljaisuutta ja metsän ääniä käytetään myös tehokkaasti hyödyksi. Koskenlasku puolestaan näyttää vaaralliselta, koska se oli sitä. Rajallisen budjetin vuoksi näyttelijät päätyivät nimittäin suorittamaan aimo osan omista stunteistaan.

Ainoa valituksenaiheeni nousee yökohtauksista, jotka on kasattu nykysilmin katsottuna häiritsevän selkeästi vain filtterillä naamioiduista päiväotoksista. Muuten kauniin näköisessä elokuvassa ne ovat harmillinen visuaalinen kupru.

Kiitettävää leffan loppuratkaisussa on se, ettei se sorru laiskoihin moraalisaarnoihin. Päähenkilöt eivät näet jää kiinni päätöksestään olla kertomatta väkivaltaisuuksista kenellekään, vaan joutuvat elämään tapahtuneen kanssa. Lähiseudun sheriffi aistii, mitä he ovat tehneet, muttei voi todistaa epäilyjään, ja antaa mieluummin totuuden hautautua järven peittoon.

Elokuvan pelastukseen viittaava otsikko muistuu konkreettisimmin mieleen, kun Ed ja hänen ystävänsä näkevät kylän kirkkoa siirrettävän autolla pois nousevan veden edestä. Syrjäseudun taakseen jättävän kirkon voi myös tulkita viittaavan ihmisen moraalin ja sivistyksen poistumiseen. Kenties syntien anteeksianto karkaa Ediltä ja Bobilta samalla tavalla kuin rakennus heidän edellään.

Mielenkiintoinen kuva filmin loppupuolella on myös hetki, jolloin Ed näkee kylän hautausmaata tyhjennettävän ruumiista. Se nostaa hänen mielessään huolen, pysyvätkö mitkään salaisuudet todella haudattuina. Viimeisessä kohtauksessa hän näkeekin painajaista, jossa — jälleen kauhuleffojen hengessä — kuolleet nousevat järvestä. Tämä vahvistaa, ettei omatunto tule jättämään häntä rauhaan.

Deliverancen merkitys popkulttuurille ja elokuvataiteelle on helppo huomata, sillä vaikutteita on nähtävissä Texasin moottorisahamurhista Eden Lakeen. Silti filmi onnistuu yhä yllättämään ja pitämään otteesaan. Tehokkaan trillerisisältönsä lisäksi se kertoo kiehtovan monitasoisen ja älykkään tarinan.


Kommentit