The Truman Show

The Truman Show on perusidealtaan yksinkertaisen nerokas elokuva. Sen modernia televisiota satirisoiva tarina tosi-TV-ohjelman tähtenä tietämättään elävästä Truman Burbankista ei ole yhdessätoista vuodessakaan menettänyt ajankohtaisuuttaan.

Sisältönsä puolesta The Truman Show kurottaa kuitenkin syvemmälle kuin vain töllötinviihteelle naureskeluun. Leffa käsittelee vaivattomasti erilaisia teemoja aina todellisuuden subjektiivisuudesta vallan käyttöön kuin myös vapauden luonteesta elämänmuutoksen tarpeeseen.

Nokkela käsikirjoitus on ehdottomasti The Truman Show'n vahvimpia puolia. Elokuva rakentaa tarinansa fiksusti jättämällä ensin Trumanille tuntemattoman, TV-ohjelman ulkopuolisen maailman huomiotta. Sen sijaan se keskittyy tähden arkeen hänen maailmankuvansa alkaessa vähitellen rakoilla.

Hienot yksityiskohdat tuovat ovelasti ilmi Trumanin valetodellisuuden älyttömyyden. Ystäviksi, perheenjäseniksi sekä lavastekaupungin asukkaiksi naamioituneiden näyttelijöiden ohjailemana miehen elämä kulkee studiopomojen käsikirjoituksen mukaan. Hänen jokapäiväiset rutiininsakin tarjoavat vain tekosyyn katsojia kosiskelevalle häpeilemättömälle piilomainonnalle.

Vasta keskivaiheillaan elokuva paljastaa Trumanin illuusion kääntöpuolen: TV-ruutujen ääressä todellisuudesta vieraantuneet ihmiset löytävät Trumanista korvaamattoman samaistumiskohteen ja elävät elämäänsä hänen kauttaan. Asetelma on kaikessa ironisuudessaan herkullinen.

The Truman Show'n eräs kantavia teemoja on vapaudenkaipuu, jota Truman kokee tiedostamattaan. Elokuvalla onkin hyvin paljon yhteistä Coenien Man Who Wasn't Theren kanssa, jossa päähenkilö käy tuhoon tuomittua kamppailua elämänsä muuttamiseksi.

Samalla tavoin Truman tuntee itsensä oman elämänsä ja todellisuutensa vangiksi sekä taistelee hänelle asetettuja näkymättömiä rajoja vastaan onnistuen lopulta rikkomaan ne. The Truman Show'n tarina voidaankin yleistää vertauskuvaksi ihmisen mahdollisuudesta murtautua ulos kohtalon saneleman elämän kahleista.

Toisaalta elokuva esittää myös kysymyksen informaatiosta vallankäytön välikappaleena. Nykypäivänä tiedotusvälineiden roolin ollessa suurempi yhteiskunnassa kuin koskaan Trumanin valheille rakentuva todellisuus on kuin kärjistetty allegoria median yksilöön kohdistamasta vaikutusvallasta.

Trumanin pakomatka kääntyykin todelliseksi ihmisen kriittisen ajattelun erävoitoksi vääristellystä tiedosta. Miehen sinnikkäät pyrkimykset nousta ohjelman kulissimaailmaa vastaan pakottavat näet show'n luojan lopulta hylkäämään manipuloinnin ja turvautumaan suoraan vallankäyttöön tähtensä taltuttamiseksi.

Mielenkiintoisen The Truman Show'sta tekee lisäksi se, miten elokuva tarkastelee ihmisen luontaista uteliaisuutta eri näkökulmista. Uteliaisuudesta on lähtöisin Trumania ruudulta seuraavien ihmisten tirkistelynhalu, mutta toisaalta se on myös yksi voimista, jotka ajavat Trumanin kyseenalaistamaan häntä ympäröivän todellisuuden aitouden.

Elokuvan avoin lopetus rajaakin juonen ovelasti tätä teemaa silmällä pitäen. Trumanin tutkimusmatkan päätyttyä sillä, miten hänelle käy ulkomaailmaan astuttuaan, ei ole merkitystä. Katsojien uteliaisuus on nimittäin ehtinyt kohdistua jo aivan toisten ohjelmien pariin.

Loppujen lopuksi The Truman Show'sta on vaikea osoittaa todellisia heikkouksia. Vahvan käsikirjoituksen ja Peter Weirin hienovaraisen ohjauksen kannattelemana elokuva kuljettaa monitasoisen tarinansa alusta loppuun viihdyttävänä ja puhuttelevana. Vaikka Truman itse jääkin hahmona melko ohueksi, Jim Carrey muokkaa hänestä roolisuorituksellaan samaistuttavan päähenkilön. Aivan samaan vakuuttavuuteen näyttelijä ei kuitenkaan yllä kuin Tahrattomassa mielessä, sillä hänen maneerinsa sisältävät yhä häiritseviä jäänteitä aceventuramaisesta naamanvääntelystä.

Kokonaisuudessaan The Truman Show onkin erinomaisen lämminhenkinen filmi, jonka oivallukset eivät rajoitu ainoastaan sen kekseliäisiin lähtökohtiin. Leffa sekoittaa taidokkaasti yhteen satua, komediaa, draamaa sekä ironiaa mutta kykenee tästä huolimatta sisällyttämään kertomukseensa sanomaa useamman elokuvan edestä.