Midnight in Paris

Woody Allenin Midnight in Paris ei ole romanttisena komediana kaikkein tavanomaisimmasta päästä, sillä sen satumaiseen tarinaan sekoittuu myös puhtaita fantasiaelementtejä aikamatkustuksen muodossa. Owen Wilson esiintyy elokuvassa yhdessä parhaimmista rooleistaan naiivina menneisyyteen haikailevana käsikirjoittajana, Gilinä, jonka suhde kihlattuunsa on epävakaammalla pohjalla kuin kumpikaan heistä tiedostaa. Romantikkojen unelmien kaupungissa, Pariisissa, pari alkaakin hiljalleen oivaltaa, että he kaipaavat elämiltään aivan eri asioita.

Heti ensiminuuteistaan lähtien Midnight in Paris tekee selväksi, että Pariisi ja erityisesti siihen liittyvät myyttiset mielikuvat näyttelevät vähintään yhtä suurta osaa leffassa kuin sen henkilöt. Vaikken Gilin tavoin itse kyseisestä kulttuurin kehdosta lumoutunutkaan siellä vieraillessani, Allen onnistuu valikoiduilla otoksillaan miltei vakuuttamaan, että väite maailman kauneimmasta kaupungista pitää paikkansa.

En ole aiemmin katsonut Allenin elokuvia, mutta Midnight in Paris ei jätä epäilystä hänen kyvyistään ohjata ihmisiä. Leffan keskustelut tuntuvatkin pääosin luontevilta, ja sen huumori kumpuaa suoraan hahmoista sekä heidän vuorovaikutuksestaan, kuten Gilin kanssakäymisestä häneen hyvin nihkeästi suhtautuvien kihlattunsa ystävien ja vanhempien kesken. Giliä on päähenkilönä myös helppo kannustaa, sillä miehen toilailuista huolimatta Wilson onnistuu viatonta innostuneisuutta huokuen muovaamaan hänen lapsenomaisesta idealismistaan ja hömelyydestään lähinnä sympaattisen puolen.

Filmi repii lisäksi paljon huumoria historiallisten henkilöiden liioitelluista karikatyyreistä Gilin pölähtäessä 1920-luvun Pariisiin. Muun muassa Corey Stollin romantisoidun miehisiä arvoja ylistävä Hemingway irroittaa naurut useaan otteeseen, ja hilpeyttä herättävät myös monet kuuluisien hahmojen pienissä sivurooleissa esiintyvät tunnetut näyttelijät, kuten Adrien Brody niin teoksiltaan kuin persoonaltaankin surrealistisena Salvador Dalina. Välillä tosin elokuvan aikamatkakomedia lankeaa tallaamaan turhan kuluneita polkuja, sillä esimerkiksi itse aiheutettu aikaparadoksi jaksaa vitsinä enää vaivoin edes hymähdyttää.

Midnight in Parisin sanomaksi muodostuu lopulta kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että vaikka menneisyydelle pitää antaa arvoa, sen perään ei pidä jäädä loputtomiin haikailemaan. Kuten Gilillekin ennen pitkää valkenee, nostalgiankaipuu nykyhetkessä elämisen sijaan on vaivannut ihmistä läpi historian, eikä mitään todellista kultaista aikakautta ole koskaan vietettykään muualla kuin haihattelijoiden mielikuvituksessa. Loppupuolellaan leffa tosin erehtyy käyttämään tarpeettoman vahvaa rautakankea jo alusta asti varsin ilmiselvän viestinsä auki tavuttamiseen.

Muutamat puolet filmissä olisivatkin kaivanneet vielä hiomista. Rachel McAdamsin näyttelemästä Gilin kihlatusta tehdään esimerkiksi hahmona häiritsevän laskelmoidusti inhottava, nalkuttava ja pettävä ämmä vain, jotta päähenkilön omat naisseikkailut tuntuisivat hyväksyttävämmiltä. Gilin puolestaan jäädessä miltei kiinni korvakoruryöstöstään elokuva on turhankin lähellä lipsua idioottien itselleen aiheuttamista noloista tilanteista huumorinsa ammentavien, kliseisten hömppärainojen linjalle. Miten mies oikein edes ajatteli selvittää koko tilanteen myöhemmin siinä tapauksessa, että hän olisi onnistunut pihistyksessään?

Kaikesta huolimatta Midnight in Paris välttää taidokkaasti suurimman osan perinteisistä romanttisten komedioiden sudenkuopista, ja onnistuu tarjoamaan tarpeeksi massasta erottuvan elokuvaelämyksen. Fantasiavivahteiden lisäksi miellyttävää perinteisen kaavan rikkomista harjoitetaankin muun muassa siinä, miten päähenkilö ei saakaan lopulta taianomaisesti ratkaisua suhdeongelmiaan vaan päätyy tarinan lopuksi ottamaan eron kumppanistaan. Leffan opetus on puolestaan sinällään hyvin yksinkertainen mutta sellainen, jonka monen soisi tosissaan oppivan ja sisäistävän. Ei Midnight in Paris varsinaisesti filminä mitenkään ihmeemmin säväytä, mutta tuntuupa se pohjimmiltaan silti aidommalta ja rehellisemmältä kuin suurin osa lajikumppaneistaan.