Näin ensimmäisen Iron Manin kertaalleen vuosia sitten. Muistikuvieni mukaan kyseessä oli kaikkeen hehkutukseensa nähden hämmentävän mitäänsanomaton, typerä ja ärsyttävän mukahauska elokuva. No, mielipiteeni osui kohdalleen, mutta hämmästyin silti, kuinka kelvolliselta filmi tuntui uudempiin Hollywood-blockbustereihin verrattuna.
Paljon leffassa pelastaa sen rytmitys sekä edes alkeellinen panostus hahmoihin. Muutama ihan hauska vitsi on saatu myös ujutettua mukaan. Nopea sanailu tosin yrittää hämätä olevansa nokkelampaa kuin onkaan.
Silti laiskuus Marvel-leffojen käsikirjoittamisessa lyö naamalle heti alusta asti. Terroristit haluavat ohjuksen mutta eivät vain hoksaa, kun Tony rakentaa sen sijaan taisteluhaarniskan? Ok. Leffan naiskuva on ajoittain myös aika ällöttävä. Brownista valmistunut journalisti, joka suhtautuu äärikriittisesti Starkin asebisnekseen ja moraalisiin puolusteluihin, on heti valmis hyppäämään vällyjen väliin, kun miljonääri vain vinkkaa? Selvä homma.
Elokuva on parhaimmillaan keskivaiheillaan, kun Tony testailee pukuaan. On positiivista, ettei tällaisen elokuvan tarvitse olla jatkuvaa toimintaa, jotta se kykenee viihdyttämään.
Mitään logiikkaa siinä, mitä puku kestää ja mitä se voi tehdä, ei tosin ole. Törmäys hävittäjän siipeen aiheuttaa sen, että hävittäjä menee paskaksi, mikä kohotuttaa kulmia.
Myös hiukan karsastan sitä, kun miljonääriamerikkalaisesta teurastamassa yksinomaan afganistalaisia tehdään coolia viihdettä, jossa rokki pauhaa taustalla. Tämä edellyttää elokuvalta melkoista sävysokeutta, mikä tietysti oli tavanomaista jenkkileffoille 2000-luvun ensikymmenellä. Musiikkiraita on muutenkin hiukan koomisen itseääntoistava.
Lopussa leffa lässähtää, kun pakollinen pahis marssitetaan kentälle. Taistelu robottien välillä on yksinkertaisesti tylsää seurattavaa. Tämä on yksi ongelmistani supersankarileffojen kanssa: iso osa niistä pohjaa toiminalle, mutta toiminta on monesti tosi epäkekseliästä ja innottomasti kuvattua.
Pituutta Iron Manilla on myös hieman liikaa, sillä kaksituntinen supersankarileffa alkaa viimeisen puolen tuntinsa aikana puuduttaa. Vaikka filmi kohotti uudelleenkatselulla osakkeitaan silmissäni, en minä tätä edelleenkään ylisanojensa arvoisena pidä.
Kommentit
Lähetä kommentti