Captain Marvel on hyvin tavanomainen Marvel-tuotos mutta leffauniversumin paremmasta päästä. Filmin käsikirjoitus on kerrankin kelvollinen, eikä mikään suurempi idiotismi pistä siinä ärsyttämään. Tai sitten aivoni kääntyvät jo automaattisesti näiden elokuvien kohdalla nolla-asentoon ja ovat lakanneet välittämästä.
Brie Larson on pätevä roolissaan ja löytää siihen omanlaisensa vahvan mutta rennon karisman. Nuorennetun Samuel L. Jacksonin kanssa he ovat parivaljakko, jonka komedian sävyttämiä edesottamuksia seuraa mielellään.
Ongelmallista leffassa on se, ettei se tunnu itsenäiseltä teokselta, vaan ennemmin Marvel-saagan väliepisodilta, jonka tarkoitus on vain esitellä nimikkohahmo. Päähenkilö taas itse jää omassa elokuvassaan pahviseksi. En kuitenkaan harmittele sitä, ettei filmistä muodostu jälleen yhtä puuduttavaa sankarin syntytarinaa, sillä tämä vaihe ohitetaan ovelasti.
Marvel-läpänheitto syö tarinasta dramaattisia panoksia. On vaikea kokea, että hahmoilla olisi todella pelissä mitään, kun jokainen suhtautuu avaruusolentojen olemassaolon paljastumiseenkin vääntämällä siitä vitsiä.
Skrull-rodun osoittautuminen hyviksiksi on silti kiitettävän nokkela käänne. Leffan alkuvaiheella ajattelin, että ihmismäiset alienit ovat toki hyviksiä ja rumat vihreät pahiksia, joten yllätyin odotusteni ympäri kääntämisestä.
Kunnollista pahista elokuvassa ei ole lainkaan, ja skrullit vertautuvat kuin tšetšeenikapinallisiin: vastustajat pitävät terroristeina, he näkevät itsensä vapaustaistelijoina. Ei tämä ehkä moraalista harmautta ole, mutta täydellisen mustavalkoisuuden kaihtaminen on silti yllättävää Marvelilta.
Todellisen antagonistin uupuminen on toisaalta miinus, sillä tuttuun Marvel-tyyliin sankarilta puuttuu veroisensa vastavoima. Siten toiminnassa on harvinaisen vähän jännitettä, sillä päähahmo on vastustajiinsa nähden aivan naurettavan ylivoimainen.
Pätevämmällä ohjauksella Kapteenin voimista olisi saanut aikaiseksi näyttävämpää kuvastoa. Leffan lopussa onnistutaan nostattamaan kivaa voimaantumisen fiilistä, mutta visuaalinen anti jää latteaksi. Kaikeksi onneksi toiminta on hyvin rytmitettyä, minkä vuoksi uupumus ei iske.
Sitä karmivaa huhuttua feminismipropagandaakin Captain Marvelin rivien välistä löytyy, joskin sopivan hienovaraisesti annosteltuna ilman rasittavaa paasausta. Sanoma miesten maailman puristuksissa taistelevista lannistumattomista naisista on vain Marvelilta tekopyhyydessään lievän koomista näin parinkymmenen miessankarileffan jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti