Thomas Janen näyttelemä maatilan isäntä suivaantuu, kun vaimo haluaa ottaa avioeron, muuttaa kaupunkiin pojan kanssa ja viedä miehen käsistä perimänsä 40 hehtaaria maatakin. Juonittelevana kaverina mies kuitenkin käännyttä pojan puolelleen ja yhdessä tämän avustuksella murhaa vaimon sänkyynsä. Loppuelokuva katsotaan, kun asiat menevät pikkuhiljaa päin persettä ja miehen psyyke alkaa rakoilla kuolleen vaimon vainotessa tätä.
Itse vaimon murhassa olisi jo ideaa elokuvan kantimiksi. Leffan suurin heikkous onkin, ettei se anna kovinkaan paljon kontekstia sille, miksi isä ja poika päätyvät päätökseensä.
Hieman pidempi kuvaus miehen ja vaimon välien sulamisesta sekä erityisesti pojan katkeruudesta ja kamppailusta tunnontuskiensa kanssa olisi voinut tehdä tästä todella, todella häiriinnyttävän elokuvan. Nyt vaikka aikaa omistetaankin murhan suunnittelulle, erityisesti pojan hyväksyntä asialle tapahtuu liian helposti. Pelkkä tyttöystävän menettämisen pelko tuntuu yksinään heppoiselta perusteelta äidinsurmalle.
Tästä huolimatta tunnelma on hyvin ahdistava ja painostava. Fiksusti surman jälkeen elokuva ei vajoa tavanomaiseen kummittelusäikyttelyyn, vaan vaimon haamu voisi olla aivan yhtä hyvin huumepäissään houraillevan isän romuttuvan psyykeen tulosta. Thomas Jane on isän roolissa parhaimillaan sielunsa myyvänä kierona kusipäänä, joka kuitenkin selvästi rakastaa poikaansa.
Kaiken kaikkiaan elokuva hallitsee tämän hitaan syöksykierteen tyylikkään surumielisellä otteella. Ainoana ongelmana on viimeinen kolmannes, joka tuntuu hieman laahaavan, sillä suunta on selvä eikä mitään odottamatonta tapahdu.
Silti 1922 on ehdottoman katsomisen arvoinen elokuva, joka ei missään vaiheessa lässähdä. Jopa sen moraalinen opetus toimii. Ainoastaan syvin emotionaalinen koukku elokuvasta puuttuu.
Kommentit
Lähetä kommentti