Lapsuudestani on jäänyt mieleen se, miten kovimmat tyypit, joiden vanhemmat antoivat katsoa kaikki elokuvat, hehkuttivat Event Horizonia "ihan vitun raa'aksi". Paul W. S. Andersonin filmi on siksi kiinnostanut minua aina, mutta vasta nyt sain aikaiseksi katsoa sen.
Konseptiltaan tämä vuoden 1997 avaruuskauhupätkä on varsin kiehtova. Valoa nopeamman matkustuksen alusprototyyppi on luonut itselleen portaalin taivuttamalla aika-avaruutta ja palannut vuosien jälkeen takaisin Neptunuksen kiertoradalle. Portaali tosin johtikin aivan muualle kuin Proxima Centauriin. Interstellarin madonreikien rautalankataivutuskohtaus on ryöstetty suoraan Andersonin elokuvasta, joskin tässä leffassa se toimii paljon paremmin.
Filmin juonikaava on lähes identtinen alkuperäisen Alienin kanssa. Pelastusretkikunta lähetetään etsimään vuosikausiksi hylättyä alusta, josta tarttuu mukaan jotain karmivaa. Silti Event Horizon ei ole kaikkein perinteisintä survival horror -mörkösäikyttelyä, vaan se yrittää olla jopa yllättävän psykologinen kauhuelokuva. Jump scaret ovat hyvin vähissä, ja keskiössä on enemmän miehistön mielen hajoilu.
Silti leffa kaipaisi niin kovasti jotain lisää. Idea on hieno ja kaikki palaset teoriassa paikoillaan, mutta toteutus jää kovin mitäänsanomattomaksi. Kaikkea tapahtuu liian paljon ja nopeasti, joten minkäänlaista painostavaa ilmapiiriä ei ennätä rakentua.
Event Horizonin visuaalinen ilme on myös yksinkertaisesti tylsä. Minkäänlaista tunnelmanluontia ei harrasteta esimerkiksi valoilla, varjoilla, kuvakulmilla tai lavastuksella. Parhaimmat otokset ovat jälleen suoraa lainaa Alienista. Erikoisefektit ovat paria pientä poikkeusta lukuun ottamatta säilyneet kuitenkin yllättävän hyvin. Ja kipinöitä, niitä on paljon.
Kaikesta huolimatta elokuva pitää ihan kelvollisesti otteessaan, kunnes se taantuu lopussa aika toiminnalliseksi hoopoiluksi. Aivan kuin Anderson ei olisi osannut päättää, onko hän tekemässä Alienin vai Aliensin henkistä seuraajaa, eikä lopputulos oikein pelaa kummankaan vahvuuksilla. Goresta pitää kuitenkin kiitellä, sillä uskoin lapsuuden hehkutuksia liiotelluiksi.
Vaikka kokonaisuus ei pysy kasassa, Event Horizonissa on huomattavasti karmivampaa kuvastoa kuin keskimääräisessä Hollywood-kauhuilussa. Filmistä on havaittavissa myös selkeitä Hellraiser-vaikutteita. Lawrence Fishburne ansaitsee myös suorituksestaan kehut, joskin olisin halunnut nähdä lopun huipennuksen pidemmälle hänen hahmonsa näkökulmasta.
Kommentit
Lähetä kommentti