Buster Keatonin lyhytkomedia One Week on alun perin parodia aikansa pakettitalomainoksesta. Niin sanottu kit house oli 1920-luvun alkupuolella valloilla ollut koottavien elementtitalojen muoto. Lisäksi filmi tuo valkokankaalle alkuperäisestä mainoksesta tutun vastanaineen pariskunnan säheltämään uuden kotinsa parissa. Kaiken kaikkiaan elokuva siis irvailee varsin osuvasti ajankuvalleen ja markkinointimiesten näkemykselle nuorten onnesta.
Leffan selkärangan muodostaa uskomaton, fyysinen slapstick-huumori. Stuntit ovat täysin älyttömiä, osa varmasti hengenvaarallisia. Joidenkin otosten suhteen taas ei voi kuin vain äimistellä, miten efekti on saatu aikaan tuon ajan tekniikalla. Itse talo muovautuu puolestaan pieleen menneessä rakennusprosessissa aina vain järjettömämpiin, mahdottomampiin ja ennen kaikkea hilpeämpiin muotoihin.
Ryhtyessäni katsomaan filmiä epäilin, pureekohan kyseisen aikakauden huumori vielä vai onko se jo liian kesyä. Aluksi lähinnä hymyilin, loppua kohden naurahduksia pääsi koko ajan useammin ja grande finalelle ulvoin jo vedet silmissä. Keatonin teosta ei ajan hammas ole syönyt.
Kommentit
Lähetä kommentti