Uusien South Park -leffojen innoittamana olen katsonut Trey Parkerin ja Matt Stonen kulttianimaatiosarjaa alusta asti Amazon Primestä. Kolmannen kauden lopun häämöttäessä päätin ottaa uudelleenkatseluun myös sarjaan perustuvan ensimmäisen elokuvan. Olen nähnyt kyseisen moraalipaniikkia herättäneen tekeleen lapsena ja vähän vanhempanakin monta kertaa, mutta viime vilkaisusta on jo yli kymmenen vuotta. Ilokseni ilmoitan, ettei leffan vetovoima perustunut vain sen törkeyteen vaan myös aitoon nokkeluuteen ja osuvaan irvailuun, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa.
Isomman, pidemmän ja leikkaamattoman ensimmäinen kolmannes on suorastaan nerokasta metaelokuvaa. Olin neljännellä luokalla, kun filmi rantautui Suomeen. Ihan kuten sen päähahmot, Stan, Kyle, Cartman ja Kenny, katsoimme kiroilulla täytetyn kohuanimaation salaa ja lauoimme sitten toisillemme tarttuvia hävyttömyyksiä aikuisten kauhuksi. "Shut your fucking face uncle fucker" oli koulupihojen klassikko.
Juju on siinä, että me kuitenkin ymmärsimme jo tuonikäisinä lapsina, mistä elokuva tekee pilaa, ja että sen kärki osuu ulalla oleviin, lastensa käytöstavoista huolissaan oleviin vanhempiin. Aivan kuten leffan vanhemmat, myös meidän omamme kielsivät katsomasta sarjaa tai filmiä perehtymättä itse lainkaan lapsiensa mielenkiinnon kohteeseen. Tietysti he epäonnistuivat rajoituksissaan totaalisesti. Itse katsoin molempia salaa koulun jälkeen kaverillani.
Piittaamattomille mutta moralisoiville vanhemmille naureskelun ohella South Park -filmi vinoilee amerikkalaiselle elokuvasensuurille, jolle tuhmat sanat ja alapääjutut ovat provosoivampi punainen vaate kuin julminkaan väkivalta. Leffa itse asiassa toteaa tämän asian ääneen ja korostaa sanomaansa nostamalla kiroilun ohella väkivallan määrän toiseen potenssiin sarjan normaalitasosta. Silti MPAA:n sensuurihaaviin jäivät vain törkypuheet ja seksuaaliset viittaukset.
Hillittömän alkunsa jälkeen Parkerin ja Stonen magnum opus ei pysty pitämään yllä aivan yhtä tehokasta huumoritykitystä. Silti elokuvan vitsit naurattavat edelleen tasaisen varmasti. Kennyn brutaali kuolema ja helvettiin joutuminen James Hetfieldin vokaalien saattelemana herättää yhä hilpeyttä.
Disney-piirrettyjä ja muun muassa Les Misérablesia parodioivat musikaalinumerot ovat puolestaan edelleen tautisen tarttuvia. Huomasin hyräileväni niitä jatkuvasti ääneen. Erityisesti lauluhuipennukset, joissa eri musiikkiteemat sekoittuvat yhteen, nostavat hymyn huulille.
Filmin suurin puute on siinä, että sen keskeinen konflikti, vanhempien sensuuripyrkimyksistä kumpuava Yhdysvaltain ja Kanadan välinen sota, on vähemmän kiinnostava, kuin moni sarjan jaksojen tarinankaari. Saatanan rakastajaksi päätynyt Saddam Hussein tuntui myös jo nuorempana hieman liian helpolta pilkanteon kohteelta. Silti en voi väittää, ettenkö olisi hekotellut heidän romanssilleen, joka toistaa rakoilevan parisuhteen kliseitä.
South Park on monesti ollut heikoimmillaan tehdessään julkkishahmoista pilaa. Leffassakin esimerkiksi Conan O'Brienin ja Winona Ryderin hahmojen esiintyminen tuntuu pointittomalta. Täytyy tosin todeta, että Ryderin pingispallokohtauksesta syntyi MPAA:n pakottaman sensuurin myötä puhdasta komediakultaa.
Parkerin ja Stonen tarinan ratkaisijaksi sekä päivän pelastajaksi osoittautuu lopulta mikäpäs muukaan kuin räävitön kiroilu. Filmin loppupuolella sanoma lapsen huomioivasta vanhemmuudesta osoittautuu puolestaan yllättävän vahvaksi. Kuolleen Kennyn tähtihetki, jolloin hän paljastaa kasvonsa ensimmäistä kertaa, onnistuu taas odottamattomasti hiukan koskettamaan.
Aika ei ole kullannut muistoja vaan South Park: Isompi, pidempi ja leikkaamaton on edelleen yllättävän vetoava musikaalikomedia. Ylipäänsä suosittelen kalibroimaan huumorikompassin Parkerin ja Stonen sarjalla nykypäivänä, jolloin keskustellaan siitä, kuka saa kohdistaa vitsejä mihinkin. South Parkin irvailu ei ole aina onnistunutta, reilua tai puolusteltavaa, mutta se muistuttaa siitä, ettei huumorissa ole todellisuudessa olemassa ehdottomia tabuja minkään aiheen tai kohteen suhteen. Jos yksinomaan vastaanottajan kokemus nostetaan kaiken yläpuolelle, voimme aivan yhtä hyvin alkaa sensuroida tuhmia sanoja.
Kommentit
Lähetä kommentti