Mies ja alaston ase

Katsoin Miehen ja alastoman aseen vasta nyt. Hauska vitsi, mutta itse elokuva on vielä hauskempi.

David Zuckerin Hei, me pamputetaan! -televisiosarjan jatkoksi kehitelty Mies ja alaston ase on yksi hervottomimpia komediafilmejä, mitä olen katsonut. Sitä voisi pitää hengenheimolaisena Charlie Chaplinin ja Buster Keatonin fyysiselle slapstick-huumorille, jossa hyödynnetään runsaasti myös nerokkaita visuaalisia gageja. Hillitön mallikappale tällaisista jipoista tarjoillaan jo alkuteksteissä, joissa seurataan poliisiauton sireeniä ympäri katuja, kunnes konepeltinäkökulma siirtyy kaahailemaan sisälle omakotitaloon, naisten pukuhuoneeseen ja jopa vuoristorataan.

Mies ja alaston ase parodioi poliisi- ja film noir -elokuvia sekä niiden konventioita. Laajemmin pilaa tehdään amerikkalaisuudesta, joka määrittää myös vahvasti näitä genrejä. Esimerkiksi heti hulvattomassa alkukohtauksessa Leslie Nielsenin töhöilevä sankaripoliisi Frank Drebin käy vetämässä turpaan Libanonissa 1980-luvun diktaattoreja. Filmin viimeinen kolmannes kietoutuu taas perijenkkiläisen urheilulajin, baseballin ympärille.

Nielsenin ikonisessa hahmossa USA-karikatyyri muuttuu lihaksi. Hän on epäpätevä, valtuutensa ylittävä, vastuuton, itsestään liikoja kuvitteleva, väkivaltaa kaihtamaton katastrofikyttä, joka häpäisee vaikka Englannin kuningattaren yrittäessään pelastaa päivän. Yrityksessään hän tietysti myös lopulta onnistuu, kuten Amerikkakin haluaisi itsestään kuvitella. Nielsenin hauskuus komediatähtenä syntyy siitä, että hän esittää hahmoa täysin vakavissaan, minkä vuoksi ulalla olevan poliisimiehen reaktiot ovat sitäkin hilpeämpiä.

Korrektiuden ja kaunistelemattomuuden kaihtaminen antaa Miehelle ja alastomalle aseelle ylimääräistä särmää, sillä huumori on usein röyhkeää, siveetöntä ja välillä jopa hiukan ilkeää. Olen esimerkiksi harvoin nauranut yhtä paljon elokuville ääneen kuin kohtauksessa, jossa Drebinin poliisikollega Nordberg joutuu gangsterien tulittamaksi. Hänen kärsimyksensä eivät nimittäin lopu luoteihin vaan jatkuvat aina pään kolauttamisesta märkään maaliin nojaamiseen sekä hääkakkuun kaatumisesta karhunrautaan astumiseen.

Sivurooleissa esiintyy paljon tuttuja nimiä. Muun muassa OJ Simpson tekee leffassa merkittävimmän roolityönsä Nordbergin roolissa. Drebinin pomona puolestaan nähdään Sopranosistakin tuttu Nancy Marchand. Leffan kaunottarena sankarin taas hurmaa Elviksen ex-vaimo Priscilla Presley.

Koska vitsitykitys on tauotonta, pari hutia mahtuu väistämättä matkaan. Vanhentuneen ruuan hajusta pyörtyvä päähahmo on esimerkiksi hiukan kulunut komediaklisee. Gagien määrään nähden niiden yleinen taso on kuitenkin hämmentävän korkealla.

Mitäpä tästä jauhamaan, kun kaikki filmin tietävät ja sanottava siitä on sanottu jo aikapäiviä sitten. Mies ja alaston ase on loistokomedia, joka on parempi tarkastaa myöhään kuin ei milloinkaan. Pelkän pöhlön parodian sijaan nokkela huumori-ilotulitus huokuu genren vanhan ajan mykkäklassikoiden henkeä.