Lontoolaisessa kerrostalossa yksin asuva Adam kirjoittaa elokuvakäsikirjoitusta, joka sijoittuu hänen lapsuudenkotiinsa. Vieraillessaan vanhalla kotitalollaan hän kuvittelee tapaavansa auto-onnettomuudessa kuolleita vanhempiaan, jotka eivät ole ikääntyneet päivääkään. Heidän kanssaan mies käy dialogia omasta homoseksuaalisuudestaan. Andrew Haigh’n draama All of Us Strangers hämärtää fantasian ja todellisuuden rajoja.
Trauman jäljet sekä hyväksynnän kaipuu ovat Haigh’n elokuvassa kantavia teemoja. Orvoksi lapsena jäänyt Adam ei koskaan päässyt tulemaan kaapista vanhemmilleen, joten hän ei voi olla täysin varma, miten nämä olisivat asiaan suhtautuneet. Hän pystyy käymään tämän keskustelun vain päässään.
Seksuaalivähemmistöön kuulumisen jättämä toiseuden tunne näyttelee filmissä merkittävää osaa. Adam ei ole esimerkiksi koskaan käsitellyt vanhempiensa kanssa koulukiusaamiskokemuksiaan. Leffan erääksi koskettavimmista hetkistä nousee kohtaus, jossa mielikuvitusisä pahoittelee aikuiselle pojalleen sitä, ettei koskaan tiedustellut tarkemmin, miksi tämä lukittautui koulun jälkeen itkemään huoneeseensa.
Vieraantuneisuuden kokemukset vaikeuttavat myös ihmisten päästämistä lähelle. Eräänä iltana naapurissa asuva Harry ilmestyy Adamin ovelle. Adam ei rohkene päästää tuntematonta sisälle, vaikka kokee tähän vetoa. Vasta myöhemmin miesten välille kehittyy orastava parisuhde.
All of Us Strangersin otsikko viittaakin juuri tähän vierauden tunteeseen. Harry nimittäin sanoittaa Adamille, että homoseksuaalit ovat muukalaisia omissa perheissään.
Haigh’n leffassa vallitsee meditatiivinen, epätodellinen tunnelma. Tarinan tapahtumiin sekoittuvat saumattomasti Adamin unet, mielikuvitus sekä ketamiinivaikutteiset houreet. On jopa spekuloitu, ettei Adam itsekään olisi enää elokuvassa elossa.
Filmin loppuratkaisua ei olekaan vaikea arvata. Siitä antaa vihiä jo se, kuinka surumielisesti Paul Mescal esittää Harrya. Paljastuu näet, että Adamin naapuri on ollut kuollut viikkoja asunnossaan. Koko suhde on heidän ensitapaamistaan lukuun ottamatta päähenkilön kuvitelmaa. Harry on selvästi paininut omien demoniensa kanssa ja etsinyt pelastuksekseen yhteyttä toiseen ihmiseen, mutta Adam on valmis tarjoamaan sellaista liian myöhään.
Näyttelijäsuoritukset ovat All of Us Strangersissa huippuluokkaa. Toivon mukaan leffasta muodostuu pääosaa esittävälle ilmiömäiselle Andrew Scottille hänen läpimurtoroolinsa tähteyteen. Yhtälailla mainion Mescalin kohdalla on puolestaan huvittavaa, että filmi voisi olla sisarkertomus siitä, mitä tapahtui hänen Aftersunin roolihahmolleen. Hän tosin esittää Harryn osan sen verran eri tavalla, ettei mistään maneereista voi puhua.
All of Us Strangers on puhutteleva, surumielinen elokuva. Sen draama syntyy vaikeista käsittelemättömistä tunteista ja kokemuksista, jotka eivät päästä irti vuosien vieriessäkään. Perheenjäsenten välinen menneisyyden purku tarjoaa leffan parasta antia.
Brittifilmi ei silti kouraissut minua aivan niin syvältä kuin montaa muuta, vaikkei varsinaista kritiikin aihetta löydykään. Tai kenties yksi asia. En halua kuulostaa moralisoivalta, mutta milloinkohan elokuvat lakkaavat kuvaamasta romanttisen yhteyden syntymistä ensitapaamisella harrastettavan suojaamattoman seksin kautta?
Kommentit
Lähetä kommentti