Jostain on mestariohjaajankin aloitettava ja Stanley Kubrickin kohdalla se jokin oli sotaelokuva Fear And Desire. Oliko neron kädenjälki tunnistettavissa jo ensimmäisestä filmistä alkaen vai mentiinkö debyytissä amatöörilinjalla? No, kiehtovia elementtejä löytyy, muttei filmiä vielä ihan juhlitun auteurin tekeleeksi tunnista.
Fear And Desire kertoo ryhmästä sotilaita, jotka ovat jääneet vihollisen linjojen taakse loukkuun. Jokea pitkin voisi päästä lautalla karkuun, jos vain kaikkien järki kestäisi. Yksinkertaisen jännittävä asetelma on mukaansatempaava. Kiehtovan siitä tekee päätös olla kertomatta varsinaista sotaa tai sen osapuolia. Ne todetaan suoraan epäolennaisiksi.
60 minuutin leffaksi Fear And Desire on juoneltaan napakka paketti. Maanläheisen ongelman kanssa painiminen tekee sotilaiden tilanteesta samaistuttavan. Heidän reaktionsa ovat myös alkupuolella suhteellisen uskottavia, sillä esimerkiksi liiallisesta äänenkäytöstä tulee huutia välittömästi.
Valitettavasti tämä uskottavuus ei kestä kovin kauaa. Sen sijaan, että sodan psykologista tasoa käsiteltäisiin hienovaraisesti, nuoren sotilaan järjen menetys kauniin naisen edessä on toteutettu täysin yliampuvasti. Yhtään vaikutelmaa ei auta se, että kohtauksessa käsikirjoitus ja näyttelytyö ovat täyttä kesäteatteritasoa.
Käsikirjoitus onkin leffan suurin heikkous. Tarinan peruselementit ovat paikallaan, mutta Kubrick ei ole osannut hillitä Howard Sacklerin umpiverboosia tekstiä, jossa sotilaat selittävät pitkissä monologeissa tuntemuksiaan auki. Filmi olisi todennäköisesti huomattavasti parempi, jos ohjaajan alkuperäinen haave mykkäelokuvasta olisi toteutunut.
Elokuvan minimaalinen budjetti näkyy mutta yllättävän vähän. Koko tuotantotiimi koostui 15 henkilöstä, joista viittä näyttelijää kierrätetään eri rooleissa. Tämä toki korostaa sitä, ettei tarinassa päähenkilöillä ja vastapuolella ole mitään käytännön eroa.
Fear And Desiressa on paljon potentiaalia, jonka hukkaaminen on sääli. Pasifistisessa tarinassa on ideaa, leffan pituus on juuri sopiva, ja lopun kuviin on eksynyt Ilmestyskirja. Nyt -luokan hulluuden tunnetta. Onneksi Kubrick rakensi myöhemmin samoista aineksista Paths of Gloryn ja Full Metal Jacketin kaltaisia loistoteoksia. Hänen esikoisessaan on kieltämättä vielä mukana harjoitustyön vaikutelma, kuten maestro itsekin jälkikäteen totesi elokuvaa tarpeettomasti häpeillessään.
Kommentit
Lähetä kommentti