Knives Out

Rian Johnson on monelle mies joka pilasi Star Warsin. Minun kirjoissani hän on taas ollut tähän mennessä pari hyvää Breaking Bad -jaksoa ohjannut Hollywood-keskinkertaisuus. Hänen scifi-trillerinsä Looper oli charmiton aikamatkatrilleri, kun taas rohkea mutta pöhkö The Last Jedi paljastui sekavaksi ja sisäisesti ristiriitaiseksi sillisalaatiksi. Silti ohjaaja-käsikirjoittajalta löytyy kunnianhimoa poiketa kaavasta, joten suhtauduin mielenkiinnolla Agatha Christie -dekkareille kunniaa tekevään Knives Out -rikosmysteeriin.

Johnson on saanut kerättyä leffaansa melkoisen tähtikaartin. Pääosassa nähdään Blade Runner 2049:ssä ja No Time to Diessa hurmannut Ana de Armas, joka hoitaa jälleen roolinsa taidolla. Daniel Craig esiintyy elokuvan Hercule Poirot -vastineena, Benoit Blancina, jonka eteläinen aksentti ei vakuuta. Christopher Plummer jää puolestaan mieleen nirrinsä menettävänä rikkaan suvun arkkivaarina, kun taas Chris Evans hyödyntää valkokangasaikansa mukiinmenevästi perheen raikulipoikana. Michael Shannon, Jamie Lee Curtis sekä Toni Collette sen sijaan tunnutaan suorastaan hukkaavan sivurooleissa.

Johnson on tullut jopa surullisenkuuluisaksi taipumuksestaan rikkoa katsojien odotuksia. Itse pidän lähtökohtaisesti tästä piirteestä: vaikka joskus menisi mäkeen, eipä mies myöskään rynkytä vain samaa tuotetta burger-liukuhihnalta.

Knives Outkin sisältää muutaman oman jipponsa. Viaton mutta salaisuuksia etsiviltä piilotteleva päähenkilö ei kykene valehtelemaan, koska se tuottaa hänelle välittömän oksennusreaktion. Uhrin kuoleman yksityiskohdat puolestaan paljastetaan heti filmin alussa.

Koska Agatha Christie -dekkarit ovat kuuluisia uskomattomista mutta ovelista yllätyskäänteistä, odotin Knives Outin olevan poikkeuksellisen kiero tekele, joka vetäisisi viime metreillä tuolin takamuksen alta. Ehkäpä nimettömästi palkattu salapoliisi onkin itse murhaaja! Tai kenties päähenkilö, joka yrjöää valehdellessaan, on tekaissut tämän sairauden, ja hänen muistonsa ovat myös puppua!

Sen sijaan elokuva rikkoi odotukseni olemalla juoneltaan hämmentävän ennalta arvattava. Johnson, mikä ketku oletkaan.

Elokuva ei varsinaisesti jätä vaihtoehtoja murhaajakandidaattiensa suhteen. Päähenkilö on rikkaiden ylenkatsoma vähemmistön edustaja, joten hän ei tietenkään voi olla pahis. Mikään ei viittaa myöskään siihen, että Blanc olisi muuta kuin esittää. Shannonin, Curtisin ja Colleten hahmot puolestaan ovat niin samanarvoisia keskenään, että yhdenkään heistä paljastuminen murhaajaksi olisi liian latteaa. Muut sivuhahmot Evansin esittämää Ransomia ja hänen äitään lukuunottamatta taas ovat rooleiltaan niin vähäisiä, etteivät he käytännössä lukeudu epäiltyjen listalle.

Tämä jättää siis jäljelle ensisijaisesti Ransomin, joka astuu tarinaan epäilyttävän suurieleisesti ja klassisena harhaanjohtamisyrityksenä maalataan päähenkilölle sympaattiseksi apuriksi. Hänellä on myös ollut kaikki motiivit vaihtaa uhrin lääkeputelit keskenään. Toivoin viimeiseen asti, että lopullinen twisti ei olisi näin itsestäänselvä vaan että todelliseksi murhaajaksi paljastuisi edes mukamas seniili Ransomin äiti. Mutta ei, juoni on tasan niin yksinkertainen kuin uumoilla saattaa.

Ei ennalta-arvattavuus kuitenkaan elokuvaa romuta. Mysteeri on viihdyttävää seurattavaa, vaikka lopussa saakin levitellä käsiään Blancin selostaessa sen, mikä tuntui jo pitkään todennäköiseltä. Johnson osaa sekoittaa pakkaa sopivasti, jotta lopputulos on kunnianosoitus, joka ei kuitenkaan orjallisesti noudattele esikuviaan.

Huipennuksen hetkellä voi toki ihmetellä, miten sankarisalapoliisi ja pahis pysyvät enää itsekään perillä kaikista tapahtumien koukeroista. Johtolankoja rikollinen tuntuu ainakin jättäneen jälkeensä jo niin paljon, että hänen roolinsa selviäminen sopassa olisi jollain tasolla väistämätöntä. Tällainen lievä höpsöys kuitenkin kuuluu asiaan eikä se hajota tarinaa käsiin.

Saarnaava käsikirjoitus oli yksi The Last Jedin perisyntejä eikä Johnson pääse tästä tavaramerkistään eroon täysin Knives Outissakaan. Vastakkainasettelu perityn hyväosaisuuden sekä maahanmuuttajien kaltoinkohtelun välillä on nimittäin melkoisen naamaan hierottu.

Suurin ongelma piilee siinä, että teemaa kannatellaan karikatyyrien varassa. Päähahmo on täysin hyveellinen ihminen, kun taas hänen vastapuoltaan edustavat varakkaat ja ahneet nilkit. Kovin kummoisia oivalluksia tällainen asetelma tuskin herättää, ellei laula jo valmiiksi Johnsonin kanssa samassa kuorossa.

Elokuvan kanssa on myös vaikea olla samaa mieltä siitä, että tappavaa ainetta vaarattoman kanssa samanlaisissa lääkeputelessa rinnakkain säilyttävä päähenkilö, on todellakin "hyvä sairaanhoitaja", kuten käsikirjoitus väittää. Eihän hän tarkista edes etikettejä!

Knives out on pohjimmiltaan viihdyttävää mutta unohdettavaa hömppää. Tutuista aineksista puristetun genrekeitoksen sulattaa irvistelemättä pätevän ohjauksen, mukaansatempaavan kerronnan sekä osaavien näyttelijöiden ansiosta. Kaksi jatko-osaa on jo tilattu, ja tällä hetkellä tuntuu, että vilkaisen ihan mielelläni seuraavankin osan Benoit Blancin seikkailuja.