Naked

Mike Leigh'n ohjaama Naked on kertomus Johnnysta, vastenmielisestä luuserista, joka syytää sarkasmia ja sivistystä sarjatulella kenelle vain, kuka kuuntelee – tai ei kuuntele. Johnny pakenee elokuvan alussa Lontooseen Manchesterista raiskattuaan naisen ja päätyy siellä ex-tyttöystävänsä luokse. Hahmon röyhkeys ja älykkyys on naisista hurmaavaa, mutta sisällään hän pitää melkoista määrää patoutunutta misogyniaa, joka leimahtelee pintaan tuon tuostakin.

Iso osa elokuvasta koostuu päähenkilön dialogeista satunnaisesti kohdattujen ihmisten kanssa. Johnnyn sanailu on niin nokkelaa ja lukeneisuutta osoittavaa, että se tuntuu miltei epäuskottavalta. Vuoropuhelut ovat tosin valtaosin jollain tasolla näyttelijöiden improvisoimia, joten juttujen luontevuutta on vaikea kyseenalaistaa. Se tosin ihmetyttää, miten satunnaiset ohikulkijat ovat jaksavinaan Johnnyn puppugeneraattoritulitusta hetkeäkään. Saati sitten, että leffan naiset päästävät tuntemattoman, omituisuuksia suoltavan, narkkarilta näyttävän oman elämänsä filosofin vapaaehtoisesti asuntoonsa.

Johnnyn maailmankuva on kyyninen ja yltiöpessimistinen, jopa ihmisvihainen. Ainoat tavat, joilla hän osaa asoita käsitellä, ovat ironia ja sarkasmi. Hän uskoo apokalypsin koittavan ihmiskunnalle kohta, mutta ristiriitaisesti, kuten eräs hahmoista huomauttaa, toivoo evoluution nostavan samaan aikaan ihmisen uudelle tasolle. Hahmosta huokuu totaalinen pettyminen yhteiskuntaa kohtaan ja hänen omaan osaansa siinä, minkä vuoksi hän ajaa itsensä jatkuvasti huonompaan tilanteeseen paeten kaikkea ja kaikkia. Suoranaista peittelemätöntä vihaa hän näyttää yleensä vasta seksiaktien aikana.

Leigh'n ohjausmetodien täytyy kieltämättä olla melkoisen uniikkeja, sillä sen verran raakoja ja omistautuneita performansseja näyttelijöistä saadaan irti. David Thewlis on Johnnyn roolissa huikean kuvottava ja tekee hahmosta ainutlaatuisella mutta tunnistettavalla tavalla häiriintyneen. Nakedia voikin pitää masentavana jatko-osana Harry Potterille ja Azkabanin vangille, sillä Thewlis toteaa elokuvan alkupuolella: "Olin ennen ihmissusi mutta sitten parannuin." Muista näyttelijäsuorituksista jää mieleen etenkin Katrin Cartlidge haavoittuvaisena ja läheisriippuvaisena Sophiena.

Nakedin narratiivi ei noudata mitään totuttua tarinankerronnan kehityskaarta vaan on ennemmin antiteesi sille. Hahmot sekoilevat filmillä tuottaen surua ja pettymyksiä toisilleen sekä kohdellen toisiaan kaltoin. Rähjäiset ja arkiuskottavat miljööt tuovat aimo annoksen autenttisuutta tähän kurjista kurjimpaan menoon. Jo Johnnyn ex-tyttöystävän ja Sophien asunto näyttää todentuntuisen eletyltä ja rakentaa kuvaa siitä, millaisessa arjessa hahmot aikaansa viettävät.

Miten sitten Nakedia pitäisi tulkita? Monet ovat nähneet elokuvan kritiikkinä Thatcherin ajan Britanniaa kohtaan. Nähdäkseni leffan tulkinnan avain on Johnnya peilaavassa Jeremyn hahmossa, vastenmielisessä varakaassa sosiopaattivuokranantajassa, joka muun muassa raiskaa Sophien. Filmi ei yritä Jeremyn avulla kääntää sympatioita Johnnya kohtaan, vaikka nilkki pukumies tuntuukin hetkittäin jopa häntä kammottavammalta tapaukselta. Kaiken hetken sympatian, jota saatamme yleisönä Johnnya kohtaan kokea, mies nimittäin onnistuu loppujen lopuksi romuttamaan kammottavilla päätöksillään.

Oleellista ovat sen sijaan erot hahmojen välillä: molemmat ovat omalla tavallaan yhteiskunnan tuotoksia, mutta Jeremy on se, jonka yhteiskunta kuitenkin loppujen lopuksi palkitsee. Johnny on karmiva kävelevä paskakasa, mutta hän joutuu silti pakenemaan tekojaan ja ajaa itsensä jatkuvasti huonompaan jamaan. Jeremy voi vetää solmion kaulaansa ja karauttaa autonkuljettajan ajamana rikospaikalta pois ilman pelkoa kiinnijäämisestä.

Leigh'n elokuva ei ole erityisen nautinnollista katsottavaa. Monien mielestä sen ei varmasti kuulukaan olla, mutta rujossa kuvauksessa on myös puuduttava puolensa. En tiedä, jaksanko enää nykyään varauksettomasti antaa aplodeja miesohjaajan ohjaamalle elokuvalle, jossa kusipäiset miehet kaltoinkohtelevat karmivilla tavoilla naisia reippaasti päälle kaksi tuntia. Sitä ei voi kuitenkaan kiistää, etteikö Naked olisi äärimmäisen taidokkaasti tehty elokuva, jossa hahmot vertauskuvallisesti riisutaan paljaiksi ja näytetään katsojille ilman minkäänlaista siloittelua.