Vuonna 1972 Uruguayn ilmavoimien tilauslento 571 Montevideosta Santiagoon osui Andeilla vuorenharjanteeseen. Kyydissä oli viisi miehistön jäsentä sekä 40 matkustajaa, jotka koostuivat katolisen eliittikoulun rugbyjoukkueesta sekä heidän läheisistään. Netflixin tuottama Espanjan 2023 Oscar-ehdokas, Lumen yhdistämät, kertoo heidän tarinansa.
Orpokodista ja Jurassic World: The Fallen Kingdomista tunnetun J. A. Bayonan ohjaama Lumen yhdistämät ei ole mikään hyvän mielen filmi. Alkuperäisistä matkustajista vain 16 lopulta selviytyi 72 päivää onnettomuuden jälkeen turvauduttuaan kuolonuhrien lihaan henkensä pitimiksi. Toisaalta leffan rankkuutta on jonkin verran liioiteltukin, sillä ruumiiden syöminen on hahmojen tilanteessa hyvin ymmärrettävää eikä mitään järin graafista kuvastoa näytetä.
Itse onnettomuustilanteiden kuvaamisessa Bayonan elokuva on parhaimmillaan. Kun lentokoneen puolikas rysähtää maahan, penkit pakkautuvat toisiaan vasten ja ihmisten luut murskaantuvat iljettävästi. Kun puolestaan lumivyöry hautaa koneenhylyn ja sen asukit alleen, kinosten alla hapen puutteessa taistelevia selviytyjiä katsoessa tekee itsekin mieli haukkoa henkeä. Katastrofitilanteissa tietokone-efektit eivät kenties ole parasta A-luokkaa, mutta ne ajavat asiansa.
Lumen yhdistämät on erityisesti tietyn tilanteen ja miljöön kuvaus. Vitivalkoiset hyytävät Andit ovat kiehtova, lumoavan kaunis sekä tuoreen tuntuinen ympäristö, sillä ne eivät ole Hollywood-leffojen jokapäiväistä materiaalia. Selviytyminen lumierämaassa taas on skenaario, jonka jännittämiseen katsojana on helppo eläytyä kysymällä: mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa? Michael Giacchinon musiikkiraita tukee onnistuneesti jylhissä maisemissa vallitsevaa lohdutonta eristäytyneisyyden tunnelmaa.
Toisaalta parhaan vieraskielisen filmin Oscar-kandidaatti ei ole erityisen hahmokeskeinen kuvauksessaan. Matkustajien nimien ja kasvojen yhdistäminen on nimittäin niin haastavaa puuhaa, että tajusin vasta siinä vaiheessa, kuka leffan kertojahahmo on, kun hän kuolla kupsahti. Martin Scorsesen Casinosta ryöstetty yllätys on itsessään ovela, mutta yhtään ei olisi haitannut, jos elokuva olisi hieman pohjustanut henkilöitään joko takaumilla tai ennen lento-onnettomuutta. Toki elokuvan jo valmiiksi lähes kahden ja puolen tunnin pituus olisi muodostanut tässä haasteen.
Lumen yhdistämät ei myöskään löydä selviytyjiensä ahdingosta järin kiinnostavia teemoja, joihin pureutua. Kannibalismin oikeutus nousee tietysti tarinan yhdeksi keskeisimmistä kysymyksistä. Hahmojen tiukassa tilanteessa vastaus siihen tuntuu kuitenkin itsestään selvältä, vaikka katolisille kristityille se aiheuttaa kuvottavuuden ohella moraalista painia.
Koska elokuva ei mainittavasti syvennä hahmojaan tai teemojaan, sen sinänsä laadukas tapahtumasarjan kuvaus tuntuu hieman samalta kuin katsoisi filmiksi kuvitettua Wikipedia-artikkelia. Kuvat ovat kauniita ja meiningissä on jännitystä, mutta leffan tarjoama lisäarvo jää vähäisemmäksi kuin olisi potentiaalia. Toisaalta sovitus on historiallisesti hyvin tarkka, mikä on aina arvostettavaa.
Sitä ei käy kuitenkaan kiistäminen, etteikö niin sanottu Andien tragedia olisi äärimmäisen vetoava tarina. Mitään isompaa vikaa Bayonan ohjaustyöstä on myöskään vaikea osoittaa, jos suoraviivaisuutta ei sellaiseksi laske. Koska Netflix tuo laajasti kehuttua elokuvaa Hollywoodin ulkopuolelta helposti saataville, tilaisuus kannattaa käyttää. Ennen Lumen yhdistämien katsomista ei kannata kuitenkaan pilata leffan käänteitä itseltään lukemalla, miten tositapahtumat etenivät, jos ne eivät ole entuudestaan tuttuja.
Kommentit
Lähetä kommentti