Broken Flowers

Broken Flowers on elokuva, joka on kuin tehty keskittymiskyvyttömän katsojan perinteistä "siinä leffassa ei tapahtunut yhtään mitään" -lausahdusta silmällä pitäen. Filmi tiivistyy käytännössä siihen, että ilmeetön Bill Murray ajaa etiopialaista musiikkia kuunnellen vuorotellen vanhojen heilojensa luo ottaakseen selvää, kuka heistä lähetti kirjeen, jossa kerrottiin, että hänellä on 19-vuotias poika. Siinä kaikki.

Tästä yksinkertaisesta asetelmasta kumpuaa kuitenkin elokuvan viehätys. Vaikka ohjaaja Jim Jarmusch nojaa hienovaraisessa huumorissaan absurdeihin hahmoihin, tarinan tapahtumat ovat silti niin maanläheisiä, että niiden voisi helposti kuvitella olevan ote todellisen ihmisen elämästä.

Heti leffan alussa tehdään selväksi, että päähenkilö Don Jonsthon on varsinainen nykypäivän Don Juan, joskin jo vanhoja päiviään viettävä sellainen. Ulkoisesti hän vaikuttaa tosin kuoreensa sulkeutuneelta ja muusta maailmasta eristäytyneeltä. Parin sanankin vaihtaminen on hänelle kuin vastentahtoinen ponnistus eikä hänen naamansa paljasta tunteita ulkopuolisille. Murray tulkitsee hahmoa loistavan kivikasvoisesti, mutta antaen minimaalisin vihjein ymmärtää, että pinnan alla käy myllerrys.

Elokuvassa käy nopeasti ilmi menneisyyden ja nykyhetken vastakkainasettelu. Tätä tuodaan esille esimerkiksi perinteisten ja modernien viestintävälineiden kautta. Donin vastaanottama vanhanaikaisella kirjoituskoneella kirjoitettu kirje on selvä menneiden aikojen symboli. Etiopialaisen naapurin käyttämä tietokone sekä tapa puhua kännykkään, vaikka jutustelukumppani istuisi vieressä, edustavat taas nykypäivää.

Leffa antaa lisäksi vertauskuvin ymmärtää, että Don itse on elänyt jo parhaat päivänsä ja jumittunut huomaamattaan menneisyyteen. Hän on nimittäin vaurastunut tietotekniikan parissa muttei suostu itse siitä huolimatta hankkimaan tietokonetta kotiinsa.

Tärkeä vastakkainasettelu leffassa luodaan myös ihmisläheisyyden ja juurettomuuden välille. Donin naapuri on luonteeltaan sosiaalinen ja pitää perhettä korkeassa arvossa, minkä vuoksi hän yllyttää Donia lähtemään matkalle tapaamaan rakastajiaan. Muista ihmisistä irrallinen Don puolestaan suhtautuu tähän läpi elokuvan protestoiden.

Tarinan edetessä alkaa silti vaikuttaa, että miehen elämä on pohjimmiltaan tyhjää ja sisällötöntä. Nähdessään mahdollisen poikansa jokaisessa vastaantulevassa nuoressa miehessä hän kenties ymmärtää lopulta kaipaavansa jotakuta läheistä.

Leffan mielenkiintoisimman puolen muodostavat kuitenkin Donin entiset rakastetut. Näitä viittä naista yhdistää heidän erilaisuudestaan huolimatta yksi seikka: he kaikki vaikuttavat yhtä elämissään eksyneiltä kuin päähenkilö itse. Donin vieraillessa heidän luonaan jokaisesta välittyy tunne, ettei kaikki ole kunnossa — toisista epämääräisemmin, toisista selkeämmin. He ovat elokuvan todelliset "rikkoontuneet kukkaset".

Tulkinnan kannalta tärkein avain Broken Flowersiin on Donin toteamus leffan loppupuolella: "Mennyt on mennyttä. Tulevaisuus ei ole vielä täällä, mitä ikinä se sitten onkaan. Joten kaikki mitä on, on tämä. Nykyhetki." Menneisyyden hän on nähnyt entisissä naisystävissään ja tietää, ettei voi saada sitä enää takaisin. Epäselvää tosin on, kaipaako hän sitä yhä kaikesta huolimatta. Tulevaisuudesta hän on taas ymmärtänyt sen ennustamattomuuden, sillä valinnat, joita hänen rakastajansa ovat tehneet ovat vieneet heidät täysin odottamattomiin elämäntilanteisiin.

Donin voikin aistia miettivän, millainen hänen elämänsä olisi ollut, jos hän olisi jatkanut suhdettaan kunkin kanssa. Myös kohtaamissaan nuorissa naisissa hän näkee entiset kumppaninsa ehjinä kaikessa loistossaan ja miettii, mihin suuntaan elämä heidät puolestaan vie.

Tarinan keskeisin kysymys herää kuitenkin nykyhetkestä. Don on elänyt elämänsä tarttuen hetkeen katsomatta kertaakaan taakseen, mutta elokuvan aikana menneisyys nostaa päätään osoittaen, ettei mikään päätös tai teko jää ilman seurausta. Keskittyessään vain siihen, mikä on tässä ja nyt, hän ei ole onnistunut muodostamaan mitään pysyvää elämäänsä, mikä alkaa valjeta hänelle vasta nuoruuden ollessa takana päin. Leffan lopussa mies seisookin kirjaimellisesti tienristeyksessä, mikä herättää kysymyksen: jatkaako hän elämäänsä samalla tavalla kuin ennenkin vai tiedostaako hän asioiden vaikututuksen tästä hetkestä tulevaisuuteen?

Broken Flowersin tavassa, jolla se kasaa aineksia syvälliseen pohdintaan uskottavien minimalististen tapahtumien pohjalta, on vähän moitteen sijaa. Silti elokuvaa katsoessa alkaa epäillä, onko siihen sisällytetty liiankin vähän tarinallisia aineksia. Paljon aikaa kulutetaan esimerkiksi siihen, että Don vain tuijottaa miettiväisenä tyhjyyteen, vaikka pointti olisi mennyt jo katsojalle perille. Samoin päämäärätöntä autolla ajelua on ujutettu mukaan annos liikaa, sillä vaikka erilaiset asuinympäristöt kertovat jotain kustakin viidestä naisesta, ei pitkitetyllä ympäriinsä sompailulla saavuteta paljoa. 

Elokuvan rakenne on myös liian helposti arvattavissa. Alusta asti on nimittäin helppo päätellä, että tarina tulee rakentumaan erilaisten rakastajien luona vierailujen varaan. Samoin on arvattavaa, että lopussa sen pääteema tiivistyy yhteen painokkaaseen kohtaukseen.

Kaiken kaikkiaan Broken Flowers on kuitenkin hitaasti eteneväksi leffaksi poikkeuksellisen viihdyttävä, kenties nimenomaan mukaansatempaavan tunnelmansa vuoksi. Ajoittaisesta paikallaan polkemisesta huolimatta mielenkiinto pysyy yllä koko tarinan ajan, sillä elokuva ei missään vaiheessa pysähdy toteamaan, mistä siinä on loppujen lopuksi kyse. Etenkin arkiset tapahtumat saavat aikaan sen, että tarinan teemat tuntuvat todella koskettavan myös katsojan omaa elämää.