Paul Newman ja Robert Redford muodostivat valkokankaalla niin lyömättömän parivaljakon, että heidän ja ohjaaja George Roy Hillin molemmat yhteiset leffat ovat sittemmin saavuttaneet klassikon aseman. Puhallus on kohonnut ajan myötä erääksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista filmille tallennetuista vedätystarinoista. Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat puolestaan pitää paikkaansa yhtenä rakastetuimpana amerikkalaisena lännenelokuvana.
Newmanin ja Redfordin mainiota bromance-kemiaa Butchissa ja Kidissä tukevat persoonallisiksi kirjoitetut päähahmot. Butch on kaksikon kevytmielisempi mutta samalla maltillisempi ja ajattelevaisempi osapuoli, kun taas Kid paljastuu vähäsanaiseksi toiminnan mieheksi, joka loistaa aseenkäsittelytaidoillaan. Parivaljakon dynamiikka on viilattu täydelliseen tasapainoon kummankaan hahmon nousematta toista hallitsevammaksi. Molemmat säilyvät mielenkiintoisina ja välttävät buddy-filmien pahimmat kliseet. He voittavatkin sympatiat puolelleen elokuvan alusta alkaen.
Butch ja Kid on tarina lännen lainsuojattomien kukoistuskauden lopusta. Ajanjakson vaihtumisen teema on vahvasti läsnä jo elokuvan alkuteksteissä, jotka on kuvattu varhaisen mykkäfilmin tyyliin, sekä leffan ensimmäisissä kohtauksissa, jotka esitetään seepiasävyisinä ennen kuvan puhkeamista täyteen väriloistoonsa. Itse kertomus käynnistyy niin ikään alleviivaavasti: menneen ajan mies, Butch, silmäilee houkuttelevaa pankkia, kunnes hän huomaa pettymyksekseen, että moderni hälytysjärjestelmä on tehnyt sen ryöstämisestä mahdottoman.
Valtaosa elokuvan ensimmäisestä puoliskosta kuluu Butchin ja Kidin pakomatkaan pieleen menneen junaryöstön jälkeen. Maan parhaiden jäljittäjien johtamat viranomaiset seuraavat hellittämättä parin kintereillä kaikista heidän harhautusyrityksistään huolimatta. Tästä yksinkertaisesta asetelmasta Hill rakentaa jännittävän kissa ja hiiri -leikin, joka nousee tyylikkään kuvauksen, komeiden maisemien ja hurjien stunttien ansiosta leffan vaikuttavimmaksi osuudeksi. Kun päähenkilöt epäonnistuvat jahtaajiensa karkottamisessa kerta toisensa jälkeen, heidän saaliseläimen kaltaiseen ahdistukseensa on helppo samaistua.
Elokuvan jälkimmäinen puolisko sijoittuu sen sijaan Boliviaan, jonne sankarit vaihtavat maisemaa heidän elinkeinonsa muututtua kotimaassa liian riskialttiiksi. Kuten odottaa saattaa, edes Etelä-Amerikka ei takaa heille pysyvää autuutta. Rikollinen elämä johtaa heidät lopulta aseet paukkuen samalle päätepysäkille kuin Bonnien ja Clyden.
Bonnien ja Clyden tavoin Butch ja Kid heijastelee vahvasti 60-luvun nuorten auktoriteettivastaista kapinahenkeä esittämällä lainsuojattomat sankareina. Butch esimerkiksi joutuu tappamaan ensimmäisen kerran vasta erehdyttyään laillisen työn pariin. Esivalta taas näyttäytyy elokuvassa muun muassa velvollisuudesta paasaavana mutta epävakuuttavana sheriffinä sekä etuoikeutetun miljonäärin palkkaamina kasvottomina takaa-ajajina.
Aikansa vastakulttuurin ja kapinallisuusaatteen ihannointi selittää myös leffan hämmentävimmiltä tuntuvia elementtejä. Esimerkiksi kappalevalinta Raindrops Keep Fallin' on My Head kohtauksessa, jossa Butchista kehkeytyy ällistyttävällä vaivattomuudella pyörätemppujen taituri, kuvastaa hänen ja Etta-opettajattaren optimistista elämänasennetta ja nuoruutta. Samalla se rakentaa popkulttuuria hyödyntäen sillan menneisyyteen sijoittuvan tarinan ja elokuvan ilmestymisajankohdan välille. Maailman muutosta edustaa puolestaan hahmojen moderni menopeli, johon Butch lopulta myös purkaa turhautumistaan: "Tulevaisuus on teidän, surkeat polkupyörät!"
Butch ja Kid sisältää myös varoittavan sanoman. Kaikesta toverillisuudestaan, peräänantamattomuudestaan ja toiveikkuudestaan huolimatta kaksikko joutuu nimittäin huomaamaan, että heidän uhmantäytteisen ajanjaksonsa loppu häämöttää, kuten myös 60-luvun nuoret saivat havaita vuosikymmenen vaihtuessa. Kapinallisten ideologiaa ja parhaita vuosia jää symboloimaan vain pysäytetty kuva kahdesta legendasta hetkeä ennen kuolemaansa – lopetus, jonka Thelma & Louise toisti vuosikymmeniä myöhemmin. Kyvyttömyys sopeutua ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin päättää näin sympaattisten sankareiden loiston päivät.
Aikalaisarvioissa Butchia ja Kidiä moitittiin etenkin elokuvan loppupuolen epävakuuttavan kepeästä dialogista, kun päähenkilöt ajautuvat umpikujaan ylivoimaisen vastuksen edessä. Olen osittain samaa mieltä tämän kritiikin kanssa. Vaikka vuorosanojen tavoite on selvästi vahvistaa hahmojen rohkeutta ja lannistumattomuutta yleisön silmissä, niiden seurauksena parivaljakko vaikuttaa epäinhimillisen huolettomalta.
Kertomuksen sävy heittelehtii muutenkin hieman oudoksuttavasti. Kun filmi esittelee päähahmonsa, tapahtumia hallitsee vielä huoleton huumori, mutta siirryttäessä pitkäkestoiseen takaa-ajovaiheeseen leffa on jo ennättänyt hieman vakavoitua. Tämä vitsailun ja totisuuden tasapaino päätetään silti jostain syystä kellistää elokuvan loppurutistuksessa huulenheiton eduksi.
Toinen vastakarvaan hankaava seikka Butchissa ja Kidissä on Katharine Rossin näyttelemän Ettan latteus. Elokuvan miltei ainoana naisena hän jää näet taustarekvisiitan rooliin, eikä hänellä ole sen enempää tarinallista merkitystä kuin ennakoida sanoillaan Butchin ja Kidin lopullista kohtaloa.
Kaikki leffan kerronnalliset valinnatkaan eivät vakuuta aivan halutulla tavalla. Esimerkiksi filmin puoliskot yhteen liittävän vanhahtavan valokuvamontaasin perimmäisenä ideana on varmasti ollut se, että päähenkilöiden parhaat hetket painuvat hiljalleen menneisyyteen. Elokuvallisesti se tuntuu kuitenkin hieman laiskalta ja jopa tarpeettomalta tapahtumien tiivistelmältä.
Butch ja Kid on joka tapauksessa erinomainen esimerkki teoksesta, jonka viehätys avautuu täysin vain tulkitsemalla sitä aikalaiskontekstissaan. Kun 60-luvun yhteiskunnalliset ilmiöt pitää mielessä, elokuvasta löytää aivan uusia kiehtovia tasoja. Ja vaikka aikakauttaan peilaavan tematiikan unohtaisi, kyseessä on yhä mukaansatempaava ja tiukasti otteessaan pitävä lännenfilmi. Onkin osuvaa, että tästä legendaarisesta parivaljakosta kertovasta filmistä ja sen näyttelijöistä on myöhemmin kehittynyt legendoja itsessään.




Kommentit
Lähetä kommentti