Martin Scorsese on todennut, että monet hänen elokuvistaan ovat pohjimmiltaan tragedioita pahoista ihmisistä. Elämäkerrallisen Kuin raivo härkä -klassikon päähahmo, nyrkkeilijämestari Jake LaMotta, ei kenties täytä yksiselitteisesti pahan henkilön määritelmää. Miehen luotaantyöntävät, halveksittavat ja rikkinäiset piirteet takaavat kuitenkin, että hänen näytelmästään kehkeytyy valkokankaalla hyvin surullinen.
Ohjaajalleen tavanomaisesti Kuin raivo härkä noudattelee perinteisen nousu ja tuho -tarinan rakennetta. Filmi ei siitä huolimatta keskity kuvaamaan niinkään LaMottan huipulle kohoamista kuin hänen yksityiselämäänsä. Vaikka päähenkilö ei ole varsinaisesti rikollinen, kulissien takaa paljastuu, että hän ja hänen pikkuveljensä, Joey, käyttäytyvät kehän ulkopuolella miltei yhtä arvaamattomasti ja aggressiivisesti kuin Scorsesen varsinaiset mafiosot.
Kuin raivo härkä antaa näyttelijöidensä loistaa. Robert De Niro on pääosassa tavallistakin ilmiömäisempi mustasukkaisuutta ja väkivallan uhkaa huokuvana nyrkkeilijälegendana. Erityisesti hänen muodonmuutoksensa kehien kuninkaasta ylipainoiseksi yökerhoisännäksi hätkähdyttää. Joe Pesci puolestaan tekee vaikuttavan läpimurtosuorituksensa niin ikään räjähdysherkkänä, joskin veljeään järkeilyyn kykenevämpänä, Joeyna.
Tähtinäyttelijät auttavat kantamaan elokuvan hitaasti käynnistyvän alkupuolen. Veljeksistä ei opi välittämään oikopäätä, sillä he ovat suoraan sanottuna epäsamaistuttava ja vastenmielinen kaksikko. Vasta elokuvan lopussa heitä kohtaan alkaa viimein tuntea sääliä.
Vanhempi LaMotta tuo mieleen urheilijana tappelutaidoistaan tunnetun mutta aivovammoista kärsineen ja lopulta yliannostukseen kuolleen jääkiekkoilija Derek Boogaardin. Hänen pitäisi saada apua ongelmiinsa, mutta menestys ja sitä rakastava yleisö varmistavat, että hänen pahat taipumuksensa pääsevät kukoistamaan. Rakastetun väkivaltaviihteen parissa jopa itselleen ja lähipiirilleen tuhoisan ihmisen onkin mahdollista nauttia yhteiskunnassa arvostetun jäsenen asemaa kenenkään asiaan puuttumatta.
Elokuvan mustavalkoisuus on kaiken kaikkiaan onnistunut tyylivalinta. Sen luoma dokumentaarinen sävy muistuttaa siitä, että tapahtumat pohjautuvat todellisen ihmisen elämään. Tästä syystä murhenäytelmä tuntuu autenttiselta.
Leffan otsikko antaa avaimen kertomuksen sanoman purkamiseen. Heikoimpana hetkenään poliisiaseman putkassa LaMotta väittää itselleen kivenkovaan, ettei hän ole mikään eläin. Todellisuudessa hän on silti juuri samanlainen välinpitämättömän yleisön tyydyttämiseksi tarkoitettu show-kappale kuin matadorin kimppuun syöksyvä vastustaja, lempinimeään myöten. Urheilijauransa loputtuakin hän jatkaa sirkushupien tarjoamista kansalle koomikon roolissa todeten: "That's entertainment!" Myöhemmistä leffoista muun muassa Darren Aronofskyn The Wrestler on eittämättä Scorsesen elokuvan teemoille paljon velkaa.
Kuin raivo härkä huipentuu huikeaan yksinpuheluun, jossa LaMotta imitoi Marlon Brandon hahmoa Terry Malloyta Alastoman sataman tunnetuimmassa kohtauksessa. Alkuperäisessä monologissa Terry tilittää veljelleen, Charlielle, ettei tämä isoveljenä pitänyt hänestä huolta vaan myi hänen nyrkkeilymenestyshaaveensa mafian sopupeliorganisaatiolle. LaMottalla on ollut sen sijaan aina rinnallaan rakastava veli, joka on pitänyt hänestä huolta ja auttanut häntä yltämään urallaan jopa maailmanmestariksi asti. Toisin kuin Malloy, joka ei koskaan kohonnut huipulle mutta joka löytää ympärilleen joukon välittäviä ihmisiä, LaMotta on kuitenkin mestaruusvyöstään huolimatta yksinäinen ja sisältä tyhjä ihminen. Hän on itse oma Charliensa.
Elokuvan viimeinen kohtaus päättyy lavalle valmistautuvan LaMottan hokiessa itselleen mantraa: "I'm the boss, I'm the boss, I'm the boss." Vaikka parhaat päivänsä nähnyt nyrkkeilijä on jollain tasolla ymmärtänyt oman viallisuutensa ja häpeää sitä, tarinan päätöshetket osoittavat, ettei hän koskaan tule muuttumaan. Toisaalta selviytymisviettinsä ansiosta hän ei koskaan lannistu ja on, kuten Scorsese itse ehdottaa, löytänyt kenties itsensä suhteen sisäisen rauhan.
Scorsese lopettaa filminsä siteeraten Uuden testamentin kertomusta Jeesuksesta ja sokeasta miehestä. Parantuneen miehen kommentti Jeesuksesta on tarkoitettu kunnianosoitukseksi Scorsesen oppi-isää Haig P. Manoogiania kohtaan: "Whether or not he is a sinner, I do not know. All I know is this: Once I was blind and now I can see." Lainaus kommentoi kuitenkin myös LaMottaa, joka näkee viimein itsensä sellaisena kuin on. Elokuvan katsoja puolestaan ei kenties voi muodostaa lopullista tuomiota, onko päähenkilö tosiasiassa syntinen paha ihminen – vai sittenkin jotain muuta.
Kommentit
Lähetä kommentti