On jokseenkin huvittavaa, kun supersankarielokuvia hehkutetaan progressiivisuudesta. 17:n valkoisia uroita pursuavan elokuvan jälkeen saadaan viimein mustasta sankarista kertova filmi, jonka nimi on vieläpä alleviivaavasti Black Panther? Olisihan tämä kieltämättä ollut edistyksellistä silloin 60-luvulla, jolloin hahmo kehitettiin.
Täytyy silti kehua, että näin vahvasti mustien tähdittämää mainstream-elokuvaa harvoin on Hollywoodista nähty. Filmin poliittinen ja yhteiskunnallinen sanoma sekä siihen liittyvä ajatusleikki ovat lisäksi kiinnostavia: entä jos maapallon teknisesti edistynein valtio sijaitsisikin Afrikassa? Tämän kysymyksen kautta elokuvan on helppo pureutua mustien asemaan nykypäivän yhteiskunnassa kuin myös kolonialismiin ja sen vaikutuksiin.
Myös leffan ydinkonflikti on mielenkiintoinen. Kysymys kuuluu, pitäisikö Wakandan edistyneen valtion sotkeutua muun maailman menoon ja auttaa muita mustia vai pysyä protektionistisen sulkeutuneena omaa etuaan ajatellen. Elokuvan pahis on sitä paitsi yksi MCU:n parhaita, sillä Erik Killmongerin motiivit ovat kerrankin ymmärrettävät, jopa samaistuttavat.
Hienoisena ongelmana pahiksen puolelle on itse asiassa helpompi asettua kuin päähenkilön, T'Challan. Tätä ei auta erityisesti sekään, että karismaattinen Michael B. Jordan ryöstää Killmongerin roolissa show'n täysin. Leffan puoliväli, jossa hän katoaa hetkeksi kuvioista, onkin sen tylsin. Jotta hahmon tunnistaisi pahikseksi, hänet on varmuuden vuoksi kirjoitettu kuristamaan mummoja.
Vaikka elokuva on hyvällä asialla ja julistettu jo vallankumoukselliseksi teokseksi, pari asiaa pistävät silmään. Monarkia, jossa hallitsija valitaan taistelulla kuolemaan tai antautumiseen asti, ei vaikuta sivistyneen yhteiskunnan mallilta. Kummastuttavasti myös teknologisesti edistyneimmän valtion sisällissota käydään miekoin ja keihäin. Nämä yksityiskohdat tuntuvat enemmän negatiivisten stereotypioiden vahvistamiselta kuin niiden kumoamiselta.
Jos kaiken yhteiskunnallisen ja poliittisen metatason unohtaa, Black Panther on lopulta hyvin kaavamainen ja perinteinen supersankarileffa. Mukana on ihan kivoja toimintakohtauksia, ihan kivoja hahmoja ja ihan kivaa huumoria, mutta kun tarinan pitäisi lähteä lentoon, odottaa lopussa väistämätön lässähdys ja väkinäinen kolmas näytös.
Leffan CGI-efektit ovat myös hämmentävän epätasaisia. Näkymät Wakandasta ovat komeita, mutta välillä meno on aivan hälyttävän muovista. Esimerkiksi Koreaan sijoittuvassa takaa-ajokohtauksessa hajoava auto on suorastaan hävettävän epävakuuttavan näköinen.
Ei Black Panther yllä hehkutuksensa tasolle mutta kiilaa silti ehdottomasti Marvel-filmien kiinnostavimpaan kärkeen. Elokuvan suurimmat heikkoudet ovat liian vahvan tuttuuden tunne ja latteahko loppuhuipennus. Niiltä silmät ummistaen tällaista tuoreella kulmalla varustettua supersankarimenoa katsoo kuitenkin mielellään.
Kommentit
Lähetä kommentti