Whiplash ja La La Land ovat nostaneet Damien Chazellen nimen maailmanmaineeseen ohjaaja-käsikirjoittajana. Hänen uutukaisensa, Neil Armstrongista ja ensimmäisestä kuulennosta kertova Ensimmäisenä kuussa jatkaa vakuuttavaa putkea. Se osoittautuu nimittäin törkeän hyväksi elokuvaksi.
Elämäkerta- ja tieteisfilmiksi Ensimmäisenä kuussa toimii yllättävän tehokkaasti myös trillerinä. Vaikka Apollo 11 -lennon onnellinen lopputulos on etukäteen tiedossa, leffan jännittävimpiä kohtauksia joutuu silti seuraamaan penkin reunalta. Katsojana ei voi kuin ällistellä, miten 1960-luvun avaruusrakettien kaltaisten kuolemanloukkupeltipurkkien kanssa ihminen on koskaan voinut päästä toiselle taivaankappaleelle.
Elokuva tekee selväksi, etteivät mitkään ihmiskunnan saavutukset tule ilman hintaa. Aikaa käytetään valkonkankaalla viisaasti yhtälailla pieleen menneiden yritysten, kuten Gemini 8 -lennon ja Apollo 1 -tulipalon, kuin itse kuulennon kuvaamiseen. Sekin näkökulma, että kuulennot olivat vain suurvaltojen mahtailua ja yhteiskunnan varojen tuhlausta, saa Chazellen ohjaustyössä painoarvoa. Paatoksellisuus loistaa poissaolollaan.
Leffa välttää myös kaikki perinteisten elämänkertaelokuvien sudenkuopat. Tarinassa on näet selkeä punainen lanka ja ydinteema. Ryan Goslingin kivikasvoisen hienovaraisesti esittämää Armstrongia määrittää surutyö, jota hän käy läpi kuolleen tyttärensä ja menehtyneiden ystäviensä vuoksi.
Surumielisyys on myös vahvasti läsnä filmin tunnelmassa. Itse kliimaksi eli laskeutuminen kuuhun nousee tämän ansiosta upeisiin sfääreihin. Elokuva ei tyydy olemaan vain kokoelma ikonisia historiallisia hetkiä vaan ihan oikea hahmokeskeinen tarina. Armstrongin vaimokin tuntuu leffassa oikealta ihmiseltä eikä vain kotirintamalla huolta kantavalta koristeelta.
Kaiken lisäksi historialliset faktat on ilmeisesti viilattu hyvin tarkasti kohdalleen. Ehkä juuri siksi jännitys ja tapahtumien eteneminen tuntuvat niin aidoilta. Ainoa elokuvan selkeästi itse lisäämä dramatisointi on tyttären koru, jonka Armstrong jättää kuuhun. Lisäys on kuitenkin helppo hyväksyä, sillä kohtaus on uskottava, tekee päähenkilön tarinasta yhtenäisen kertomuksen eikä tunnu ylisentimentaaliselta.
La La Landin hehkutukseen en vielä yltynyt, mutta First Man on täysosuma, joka näyttää muille yrittelijöille, miten tieteiselokuva pitää tehdä. Chazellesta nousee sen myötä omissa kirjoissani Hollywoodin kiinnostavin nimi. Whiplash kiilaakin saman tien katsomislistani kärkipaikalle.
Kommentit
Lähetä kommentti