Alien

Katsoessani Alienia uudelleen tajusin yhtäkkiä, etten ole koskaan nähnyt kyseistä elokuvaa kokonaan. Lapsena nauhoitetulta VHS:ltä puuttui nimittäin kokonaiset puoli tuntia alusta, enkä ole katsonut filmiä yli kymmeneen vuoteen. Aika korjata virhe!

Onkin pakko todeta, että Alien on säilyttänyt yhä tehonsa. Eniten kiitosta ansaitsee tietty autenttisuuden fiilis, joka nousee muun muassa hahmojen uskottavasta dialogista ja käyttäytymisestä (katson sinua Prometheus!), huikeasta hirviösuunnittelusta sekä komeasta lavastuksesta.

Pienenä epäuskottavuutena tosin ihmetytti, miten huolettomasti leffan hahmot haahuilevat facehuggerin läheisyydessä, makasi se sitten Kanen kasvoilla tai piileksi vapaana sairastuvalla. Samoin Ripleyn innokkuus varjella kissaansa keskellä vakavaa hengenvaaraakin hämmentää

Kuvaputkinäytöistä jotkut saattaisivat nykypäivänä valittaa, mutta minun silmissäni ne vain lisäsivät miljöön todentuntuisuutta. Weyland-Yutani säästää siellä, missä voi, ja Nostromo on kunnon neuvostohenkinen peltipurkki.

Selviytymiskauhun klassikkona Alien on joutunut monien muiden leffojen apinoinnin kohteeksi, minkä vuoksi se ei ole filminä yllättävimmästä päästä. Esimerkiksi kun Brett menee etsimään kissaa, kohtaus on niin pitkitetty, että lapsena jo tiesin alienin hyökkäävän ja tyypin olevan vainaa. Mihinkään halpaan jump scareen ei kuitenkaan alennuta.

Elokuvan paras kohtaus on mielestäni Dallasin kuolema. Lähimmin perinteistä valkoista miessankaria muistuttava hahmo lähtee metsästämään ilmastointikanaviin hirviötä, mutta paniikki iskee vähitellen ja lopulta kakka iskee tuulettimeen. Ennen kuolemaansa mies itsekin jo rukoilee hiljaa, mutta turhaan. Varsinaiselle säikäytykselle säpsähdin oikeasti, vaikka tiesin, mitä tuleman pitää. Tämän tunnelmallisemmaksi ei scifi-kauhu pääse.

Leffaa on analysoitu paljon seksuaalisista ja raiskaukseen liittyvistä mielleyhtymistä, joita se herättää. Tämä tuo filmiin mukaan oman häiriintyneen tasonsa. Ei liene vahinko, että penispäinen alien murhaa hahmoja useammin penetroimalla näitä erilaisilla fallosmaisilla ulokkeilla. Giger, sinä vanha pervo.

Pari kohtausta elokuvassa nauratti tahattomasti, kuten alien-vauvan pinkaisu pöydän poikki ja Ashin pään irtoaminen. Eivät ne toisaalta ole millään muotoa huonostikaan toteutettuja, vaan sopivan absurdeja mutta kammottavia hetkiä. 

Alienin uudelleenkatselu herätti vahvan halun katsastaa myös Aliens ja Alien 3 uudelleen. Toistaiseksi nostan kirjoissani Ridley Scottin filmin trilogian parhaaksi.