Vuoden 1930 Länsirintamalta ei mitään uutta, joka pohjautuu Erich Maria Remarquen samannimiseen romaaniin, kuvaa todella uskottavasti ensimmäisen maailmansodan kauhut. Erityisesti elokuvan joukkokohtaukset ovat todella komeita. Esimerkiksi brittien ja ranskalaisten hyökkäyksessä leffan alkupuolella miestä kaatuu kuin heinää. Vaikka väkivalta ei ole yhtä graafista kuin esimerkiksi Sam Mendesin 1917:ssä, se tuntuu silti brutaalimmalta.
Ensimmäisestä maailmansodasta ei ole tuotettu valkokangassovituksia kyllästymiseen asti. Vielä harvempi niistä esittää aiheen saksalaisten näkökulmasta. Aihe on siksi varsin kiinnostava.
Elokuvan kiinnostavuutta lisää se, että se on tehty ennen toista maailmansotaa, joten vuosien 1939-45 tapahtumat eivät ole vielä päässeet vaikuttamaan filmin näkemykseen sodasta. On esimerkiksi piristävä katsoa jenkkisotaleffaa ilman patrioottista paatosta tai ylipäätään jenkkejä. Länsirintamalta ei mitään uutta kertookin vahvan pasifistisen tarinan.
Filmissä on toki nähtävissä iso joukko sotaelokuvien trooppeja ja jopa kliseitä. On koulutusjakso uhoavalla epäreilulla komentajalla, alokasjoukkojen tulikaste ensimmäisellä kuolonuhrilla, onneton pelosta sekoava sotilas, purnausta herroja kohtaan, vierasmaalaisten naisten vikittelyä iltavapailla, vieraantuneisuuden tunnetta kotirintamalla lomaillessa, juoksuhaudasta kurkistelijoita napsiva tarkka-ampuja, ja niin edelleen. Silti kliseillä ei ole mitään väliä, koska Länsirintamalta ei mitään uutta keksi ne ensimmäisten joukossa, ja ne toimivat erinomaisesti sen sisällä. Vaikutusten kantautuminen muihin leffoihin näkyy useassa kohtauksessa.
Elokuvan suurin heikkous on minun silmissäni siinä, ettei pääosan näyttelijä Lew Ayres oikein saa tunnetta irti hahmostaan. Teatraalisuus ja suurieleisyys ovat tietysti myös aikakauden näyttelytyyliin liittyviä asioita, mutta esimerkiksi vanhojen sotilaspatujen näyttelijät tuntuvat rooleissaan huomattavasti uskottavammilta ja luontevammilta.
Täsmälleen 90 vuotta vanhaksi filmiksi Länsirintamalta ei mitään uutta on kuitenkin todella vaikuttava niin teknisesti kuin sisällöltään. On vaikea uskoa, että elokuvan kuvaamien kauhujen jälkeen ihmiskunta päätti, että toinen kierros samaa hupia mutta entistä verisempänä olisi paikallaan.
Kommentit
Lähetä kommentti