The Outpost


Kriitikot ovat arvosteluissaan kehuneet Rod Lurien Afganistanin sotaan sijoittuvaa elokuvaa, The Outpostia. Teknisesti kyseessä on oikein pätevä sotaelokuva. Moderni sodankäynti näyttää, kuulostaa ja tuntuu kaoottiselta, kun luodit viuhuvat talebanien hyökkäyksen keskelle joutuvien jenkkien ohi. Silti filmin patrioottinen sankaritarina kumisee onttouttaan.

Hindu Kush -vuoristoon perustettu leffan nimikkotukikohta sijaitsee mahdottomasti puolustettavassa laaksossa, jota ympäröivät rinteet jokaiselta puolelta. Tästä saadaan luontevat ainekset sotatrillerille. Samalla tietysti kritisoidaan kevyesti sodanjohtoa, joka on pihalla tukikohdan realiteeteista sekä piittaamaton rivisotilaiden hengistä.

Elokuvan ensimmäinen puolisko menee jännitystä kasvattaessa, kun satunnaiset vihollisen ammuskelut pitävät amerikkalaiset varpaillaan. Tunnelmasta saadaan viritettyä onnistuneen painostava, sillä kaikki yllätykset eivät ole täysin arvattavia. Jälkimmäinen puolisko keskitytään puolestaan talebanien suurhyökkäykseen, jossa jenkit ovat pinteessä. Komeasti kuvattua toimintaa on viihdyttävä katsoa.

Leffan suurin valopilkku on Caleb Landry Jones, joka vetää todella hienon, haavoittuvaisen inhimillisen roolin etäisenä mutta sankarin osaan nousevana sotilaana. Hän jättää helposti varjoonsa Clint Eastwoodin pojan, Scott Eastwoodin, joka esittää paljon kirkasotsaisempaa hyviskersanttia.

Sisällöltään filmi jää kuitenkin ohueksi. Vaikka elokuva on päällisin puolin laadukkaasti tehty sotapätkä, sillä ei tunnu olevan oikein mitään omaa annettavaa. Maailmanpoliisia kaukana kotimaastaan leikkivät amerikkalaiset lahtaavat joukoittain pahoja kasvottomia ja epäluotettavia vierasmaalaisia, joiden motiiveja ja näkökulmaa ei käsitellä mitenkään, mutta jokaisen jenkkisotilaan kuolemaa pitäisi surkutella alleviivaavan musiikin puhkuessa paatosta.

Lopussa jaetaan mitaleja urheudesta, ja yritetään etsiä oikeutusta elokuvan olemassaololle siitä, miten poikkeuksellinen taistelu oli 50 vuoteen. Yhdentekevyyden tunnetta ei kuitenkaan pääse pakoon.


Kommentit