Täytyy myöntää, että odotin paljon kömpelömpää esitystä modernin zombielokuvan esi-isältä. George A. Romeron Night of the Living paljastuu kuitenkin yllättävän nykyaikaisen tuntuiseksi pätkäksi ja nousee välittömäksi yhdeksi kauhuelokuvasuosikeistani! Jo filmin starttaavasta zombihyökkäyksestä lähtien kiinnitin huomiota aikakaudelle epätavanomaiseen kuvaukseen, kun kamera heiluu, kallistuu ja kuvaa tapahtumia viistosta, sekä nopeatempoisiin leikkauksiin.
En ihmettele lainkaan elokuvan väkivallan aikanaan herättämää kohua, sillä leffa tuntuu jopa nykykatsojan silmään suhteellisen brutaalilta. Kalmoille maistuvat suolet ja sisäelimet ovat jostain syystä jopa hiukan karmivampia mustavalkoisessa kuvassa. Liekö syy siinä, että materiaali tuntuu tällaisena miltei historialliselta tallenteelta.
Zombeista on myös sanottava, että vaikka ne ovat klassisia laahustajia, ne ovat paljon pelottavampia kuin useimmissa genren nykytuotoksissa (katson sinua The Walking Dead). Ne eivät esimerkiksi etene säälittävän hitaasti vaan pystyvät miltei hölkkään. Onpa niillä jopa hiukan älliä, ja ne osaavat käyttää työkalujakin, esimerkiksi tiiliskiveä ikkunan hajottamiseen.
Täytyy myös mainita, että Romeron teos on realistisempi kuin sen jäljittelijät. Yhteiskunta ei nimittäin ajaudu välittömään maailmanlopun tilaan zombien seurauksena, vaan uhka hoidetaan viranomaisten puolesta parissa vuorokaudessa. Kuten olettaisikin tapahtuvan.
Elokuvan perusasetelma on kaikista zombileffoista tuttu suljettu tila, johon pakkautuu kaikenkarvaisia henkilöitä kuolleiden vaeltaessa ulkopuolella. Lopulta ihminen paljastuu tietysti ihmiselle kalmojakin pahemmaksi uhaksi. Tuttujen zombikliseiden mukaisesti on suhteellisen helppo arvata, kuka joukkiosta seuraavaksi menettää henkensä, ja kuinka traagisesti kaiken on päätyttävä.
Silti elokuvassa on paljon piristäviä poikkeuksia kaavasta. Kun esimerkiksi palavaan autoon jääneiden nuorten ruumiit jätetään näyttämättä, he eivät ole selvinneet hengissä jonkin ihmeen kautta vaan ovat todella kuolleet autoon. Yllättäen myös järkevän oloinen sivuhahmo tekee oikeastaan tyhmemmät valinnat kuin säikky hätiköijä. Sama hahmo ampuu vieläpä julmasti ja tarpeettomasti aseettoman pelkurin.
Vaikka mukana on perinteiden mukaisesti ärsyttävä avuton nainen, hänen avuttomuutensakin on silti perusteltu uskottavan oloisena shokkireaktiona järkyttävään tilanteeseen. Sama nainen on myös käytännössä päähenkilö muttei ole kuitenkaan viimeinen selviäjä. Musta mies kuolee poikkeuksellisesti vasta viimeisenä.
Elokuvan näyttelijäkaartista Duane Jones sekä Karl Hardman tekevät kaikkein uskottavimmat roolit. Erityisesti Jones on niin luonteva, että hän jättää täysin varjoonsa muut näyttelijät, jotka esiintyvät hieman vanhakantaisen teatraalisesti.
Erikoisefektit ovat muuten todella hyvin säilyneitä, joskin ihmisruumiiden mätkintä erinäisillä esineillä on nykykatsojalle toki aavistuksen huvittavan oloista. Pari yksittäistä kömpelömpää leikkausta sekä yksi äkillinen vuorokauden ajan vaihtuminen pistävät myös silmään. Muuten mikään ei paljasta, että kyseessä on ollut ajalleen pienen budjetin indie-leffa.
Night of the Living Dead on todella vaikuttava tekele, joka on kestänyt ajan hampaan. Zombifilmiksi siinä on myös tavanomaista enemmän ajatusta. Sen sosiaalisen kommentäärin jatkumona voidaan pitää muun muassa Jordan Peelen Get Out -kauhuhittiä.
Kommentit
Lähetä kommentti