Olen nähnyt James Bond -filmeistä vain Casino Royalen sekä Quantum of Solacen. Yllätyin kuitenkin, että Sean Conneryn esikoinen, Salainen agentti 007 ja tohtori No, on oikeastaan parempi kuin kumpikaan niistä. Odotin nimittäin elokuvalta paljon kömpelömpää menoa.
Verrattuna moderneihin Bondeihin tohtori No on hämmentävän maanläheinen. Leffan tempo ei ole kiirehtivä eikä toimintakohtauksista ja ympäristöistä sännätä toiseen, mikä on vain hienoa. Oikeastaan varsinaiset toimintakohtaukset on laskettavissa yhden käden sormilla, sillä juoni keskittyy enemmän kunnolliseen agenttimeininkiin. Erityisesti elokuvan ensimmäinen puolisko rullaa erittäin jouhevasti Bondin selvitellessä Jamaikalla MI6-agentin murhaa.
Sean Connery on tietysti roolissaan yltiökarismaattinen hiukan veijarimainen naistenmies, joka vaikuttaa aina olevan tilanteen tasalla. Etenkin Bondin ensiesittely on ansaitusti klassikkokohtaus.
Silti hahmo ei vielä ensimmäisessä elokuvassaan tunnu ontolta ja kylmältä franchise-tuotteelta, kuten nykyisin. Sen sijaan hänessä on hansolomaista sympaattisuutta ja inhimillisyyttä. Hän ei esimerkiksi maagisesti kykene ennakoimaan pahisten juonitteluja häntä vastaan, ja välillä hän on jopa peloissaan, hädissään ja pinteessä. Tällainen kykeneväisyys haavoittuvuuteen tekee hahmosta paljon samaistuttavamman kuin pakotetun coolista, modernista Bondista.
Ensimmäinen 007-filmi sisältää vielä yllättävän vähän ylilyöntejä ja koomisia trooppeja, jotka ovat tehneet sarjan myöhemmin tutuksi. Toki Hitchcockin proto-Bondin eli Vaarallisen romanssin tavoin pahisten juonet sankarin pään menoksi ovat ajoittain tarpeettoman monimutkaisia. Tarantellan ujuttaminen makuuhuoneeseen ei liene esimerkiksi kaikkein pomminvarmin salamurhaidea. Silti elokuva tuntuu juoneltaan vähemmän hölmöltä kuin Hitchcockin tekele.
Hahmoarkkityypit aiheuttavat tietysti huvitusta. Syrjäisellä saarella vedestä nousee upea kaunotar, jolla ei varsinaisesti ole tarinassa mitään virkaa, mutta pitäähän Bond-leffassa Bond-tyttö olla. Musta taikauskoinen paikallisasukas toimittaa taas uhrattavan redshirt-hahmon epäkiitollista roolia.
Pahis on puolestaan maailmanvalloitusta havitteleva friikki, joka lukitsee Bondin odottamaan kuolemaansa tyrmään, josta pakeneminen on helpompaa kuin videopeleissä. Elokuvan loppuhuipennus danger-vivusta itsetuhomoodiin säädettävän reaktorin yllä onkin jo hieman överimpää osastoa kuin koko muu filmi.
Silti kyseessä on edelleen varsin pätevä ja oikein viihdyttävä poikamainen agenttiseikkailu. Salainen agentti 007 ja tohtori No ei juhli sisällön syvyydellä, mutta mielelläänhän hyvin tehtyä kevyttä hömppääkin katselee.
Kommentit
Lähetä kommentti