Barton Finkiä arvioidessani jaoin Coenien filmit karkeasti eksistentiaalisiin elokuviin, moraliteetteihin sekä hassuttelukomedioihin. Arizona Baby, veljesten toinen ohjaustyö, on ehdottomasti hassuttelukomedia ja yksi kaksikon övereimmistä tekeleistä.
Olen nähnyt lapsuudessani Arizona Babyn ainakin osittain, sillä sen verran elävästi mieleen on painunut Nicolas Cagen esittämän pikkurikollisen, H.I:n, pyristely moottoritiemurhaajaa vastaan. Tämä kertonee jotain Coenien kyvyistä luoda muistettavia pahiksia. Randall "Tex" Cobbin näyttelemä suoraan helvetistä karannut – tai kenties H.I:n omatunnon syövereistä synkäksi minäkuvaksi manifestoitunut -– palkkiometsästäjä on koko filmin valopilkku. Hänen absurdi mutta silti uhkaavan toismaallinen olemuksensa yksin erottaa jo elokuvan perinteisten sekoilukomedioiden joukosta.
Erottuu Coenien filmi toki muutenkin edukseen. Ylilyöty hillbilly-dialogi, jossa on myös raamatullisia vaikutteita, huvittaa jo itsessään. Täysin älyttömät kohelluskohtauksetkin, jotka on täytetty kehnoilla komediakliseillä kuten silmittömästi räiskivillä poliiseilla sekä naama punaisena yhtä soittoa huutavilla hahmoilla, toimivat paremmin kuin niiden mitenkään kuuluisi. Tästä on kiitos ohjaajakaksikon luovasti käyttämille kuvakulmille, kamera-ajoille sekä täydellisille komedisille ajoituksille leikkauksineen.
Hyvä esimerkki erinomaisesti viritetystä punchlinesta on kohtaus, jossa John Goodmanin ja William Forsythen tollot konnaveljekset käskevät ryöstämäänsä kauppiasta laskemaan yli 800:aan uhaten tulevansa takaisin. Paetessaan roistot unohtavat kuitenkin matkasta kidnappaamansa vauvan ja joutuvat palaamaan kauhusta parkuen. Koko kohtaus on pöhkö, lattea sekä ennalta arvattava, kunnes elokuva leikkaa yhä laskevaan kauppiaaseen, joka aikoo lopettaa hölmöilyn päästyään vasta 700:aan. Nähdessään tietä pitkin karjuen palaavat rikolliset, hän tuleekin äkkiä toisiin ajatuksiin.
Elokuvan romanttista pääparia näyttelee Cagen ohella Holly Hunter. Molemmat ovat rooleissa elämänsä vedossa. Harmillisesti Hunterin hahmo Ed jää kummallisen sivuosamaiseen asemaan H.I:n kömmähdysten ja sekoilujen ryöstäessä huomion. H.I:ta kohtaan on vaikea kokea tarinan edetessä paljoa sympatiaa, sillä hän hylkäisi jopa vaimonsa ja (ryöstetyn) lapsensa, ellei kohtalo puuttuisi peliin.
Vaikka Arizona Baby keskittyy hullutteluun, Coenit tuskin koskaan jättävät sisällyttämättä leffoihinsa jonkinlaista yhteiskunnallista sanomaa. Tällä kertaa he puhuvat ensisijaisesti amerikkalaisen ydinperheen ideaalista ja siitä, miten harva tosiasiassa tuota ideaalia pystyy tavoittamaan.
Sen lisäksi, ettei Ed voi saada lapsia, perheiden yhteiskunnallinen asema paistaa filmistä voimakkaasti. Viitoset saanut onnekas aviopari, joilta päähenkilökaksikko ryöstää vauvan, elää vauraasti huonekaluliikebisneksen turvin. H.I. puolestaan on parantumaton rikoksenuusija, jonka ex-poliisi Ed vain vaivoin jos lainkaan saa pidettyä kaidalla polulla.
H.I. vihjaa, ettei perhemiehenäkin profiloituneen Ronald Reaganin politiikka varsinaisesti auta häntä kunniallisen elämän kanssa. Elokuvan lopussa, kun mies näkee unta hänestä ja vaimostaa onnellisina isovanhempina, hän toteaakin leffan viimeisenä punchlinena, että kenties moinen utopia löytyy Arizonan sijaan Utahista.
Arizona Baby ei liene Coenien muistettavimpia filmejä. Se ei pureudu teemoihinsa erityisen syvälle vaan tarjoaa rehdisti viihdyttävän kohelluskomedian ja sadun risteytyksen, jossa vauvatkin saavat nimet Harry, Barry, Larry ja Garry. Toisaalta se on osoitus siitä, miten oikeasti osaavalla ohjauksella jopa kevyt ja monella tapaa kaavamainen hömppä muuttuu rasittavasta häseltämisestä viihdyttäväksi ja aidosti hauskaksi elokuvaksi.
Päivitetty näkemieni Coen-leffojen paremmuusjärjestys:
- No Country For Old Men
- Fargo
- A Serious Man
- Mies joka ei ollut siellä
- The Ballad of Buster Scruggs
- True Grit
- Miller's Crossing
- Barton Fink
- Arizona Baby
- Burn After Reading
- The Big Lebowski
- Voi veljet, missä lienet?
Kommentit
Lähetä kommentti