Nope

Jordan Peele on noussut ohjaajana kuumaksi nimeksi erityisesti suursuosion saavuttaneen Get Out -kauhuhitin vuoksi, jota seurasi myös positiivisia arvioita kerännyt, samaa genreä edustava Us. Pidin molemmista leffoista, sillä Peelen tyyli on hyvin omintakeinen ja tunnistettava. Hänen uusin filminsä Nope osoittautuu kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi. Se kuuluu niihin tapauksiin, joissa traileri on säväyttävämpi kuin itse elokuva.

Nopea on kehuttu juoneltaan yllätykselliseksi. Siksi onkin hiukan outoa, että leffa paljastuu todella suoraviivaiseksi UFO-jännäriksi. Ainoa isompi käänne on siinä, että lentävältä lautaselta näyttävä UFO ei olekaan lentävä lautanen vaan elävä olento itsessään.

Kauhua Nope ei tarjoile nimeksikään, toisin kuin markkinointi ja kriitikot tuntuvat väittävän. Pari arvattavaa jump scarea sekä yksi puistattavan surrealistinen otos UFO:sta oksentamassa verta talon päälle tuntuvat vielä heppoisilta perusteilta lajityyppiluokittelulle. Ennemmin kyseessä on trilleri, mikä ei tietenkään ole itsessään huono asia.

Tunnelmaa riittää silti, kun tunnistamattomia objekteja singahtelee taivaalla ja jotain piileskelee paikalleen jämähtäneessä pilvessä. Hoyte Van Hoyteman kuvaus on kaunista, leffan äänimaailma onnistunut ja tarinan hirviö omaperäinen. Amerikkalaiselle elokuvalle tavanomaisesti liian paljon näytetään kuitenkin liian varhain, että todellista mysteeriä ehtisi rakentua.

Eniten minua ärsytti Nopessa se, miten hankala sen hahmoista on saada mitään otetta. Kaikki heistä tuntuvat olevan yhden nuotin karikatyyreja: eräs on juro ja hiljainen, toinen räväkkä, kolmas huvittavan tuttavallinen ja neljäs pimahtanut alansa mestari. Erityisesti päähenkilösisaruksista energisen siskon pitäisi kaiketi naurattaa, mutta koska hänkin jää lopulta muiden tavoin etäiseksi, en huvittunut. Sentään muuten leffan huumori toimii.

Hahmojen käytöksessä tuntuu olevan vielä vähemmän järkeä. Erityisen vaikeaa on uskoa se premissi, että tänä kuvanmuokkauksen aikakautena kukaan ajattelisi yleisön vaikuttuvan UFO-otoksesta tai edes -videosta. Päähenkilöt myös tekevät jatkuvasti oudon itsevarmoja oletuksia UFO:n luonteesta vähäisen tiedon perusteella, kuten että se on elävä, sillä on huono ruuansulatus tai että katseen kääntäminen toimii sitä vastaan samoin kuin "don't move!" tyrannosauruksen lepyttämiseksi.

Mestarikuvaajan hahmo tuntuu puolestaan olevan mukana leffassa vain tökkimässä juonta oikeaan suuntaan, sillä mitään järkeä hänen touhuistaan on turha etsiä. Tämän filmikin toki tiedostaa, mutta lampshading ei tarkoita hyvää käsikirjoittamista.

Nope pyörittelee monia aasinsilloin toisiinsa yhdistyviä teemoja, joskin sen sanoma vaatii katsojalta melkoisen vapaata tulkintaa. Eläinten kohtelun kautta lähestytään kuvaamisen etiikkaa ja erityisesti takaikkunamaista tirkistelymentaliteettia. Filmin hahmot ovat elokuvataiteen kantaisien jälkeläisiä, mutta jahtaavat silti UFO:a julkisuushakuisesti saadakseen siitä täydellisen otoksen tai videopätkän kuin pahimmat Instagram- ja TikTok-addiktit. Tosi-TV:seen tehdään myös rinnastuksia sivulauseissa, erityisesti sisarusten puhuessa "Oprah-hetkestä", jolla he kuvaavat tätä tulevaa julkisuusläpimurtoaan.

Elokuvaamisen nurja puoli näytteleekin keskeistä roolia Peelen teoksessa. Pahimmillaan se on yltiökaupallista, julkisuushakuista voyuerismia ja spektaakkelia, jonka tuotannossa hyväksikäytön kohteeksi joutuvat niin UFO:t, hevoset ja simpanssit, itse tosi-TV-tähdet kuin läpi taiteenlajin historian unohdetut mustat elokuva-alan ammattilaisetkin. Tällainen touhu tietysti karkaa aina lopulta luojansa käsistä ja puraisee persauksista.

Leffa suhtautuu lopulta hyvin kriittisesti hahmoihinsa, jotka riskeeraavat henkensä vain yhden otoksen tähden. Jo filmin aloittava Raamattu-sitaatti vihjaa, että epäeettinen, rahankiilto silmissä toteutettu elokuvatuotanto on tosiasiassa häpeällistä ja tuomittavaa: “I will cast abominable filth at you, make you vile, make you a spectacle.”

Monet ovat pitäneet Nopen loppuhuipennusta konventionaalisena suhteessa muuhun leffaan. Kaava onkin tuttu: päähenkilöt tekevät suunnitelman, joka aluksi näyttää onnistuvan, kunnes mennäänkin mönkään, mutta lopulta selvitään kuin ihmeen kaupalla voittajina. Kuolleeksi luullun sankarin hengissä selviäminen on myös turhauttavan arvattava loppukäänne.

Nope, vai pitäisikö sanoa NOPE (Not Of Planet Earth), on ristiriitainen filmi. Sitä markkinoidaan kauhuelokuvana, vaikka kyseessä on aika puhdas scifi-trilleri. Sen hahmot ja niistä kumpuava huumori jäävät etäisiksi, mutta Peele kykenee edelleen hymyilyttämään ajoituksiin perustuvilla gageilla ja hieman vinksahtaneella otteellaan. Filmi käsittelee lukuisia teemoja, mutta niiden pohjalta muodostuva sanoma on hähmäisempi kuin Get Outissa tai Usissa, jotka toki käyttivät enemmän rautalankaakin. Ei tämä tunnelmallinen jännäri missään nimessä epäonnistunut ole, mutta miltei kaikki parhaat palat on harmillisesti nähty jo ennen teatterisaliin astumista.