Attack on Titania on usein hehkutettu parhaaksi animeksi koskaan, ja Ylen tehtyä siitä ylistävän jutun, päätin itsekin ottaa show'n katselulistalle. Nyt ilmoitan kaltaisilleni animekammoisille, että jos koskaan katsotte yhden ainoan japanilaisen animaatiosarjan, katsokaa tämä. Kyseessä on nimittäin todella hieno tv-teos, joka valehtelematta saattaa mennä kaikkien aikojen top 10 -suosikkeihini. Arvostelu on spoileriton.
Olen menneisyydessä katsonut muutaman animesarjan, mukaan lukien Death Noten ja Neon Genesis Evangelionin kaltaiset länsimaissakin tunnetut tekeleet. Koskaan en ole kuitenkaan japanilaisten tv-animaatiotuotannolle erityisemmin lämmennyt. Vihaan siihen sisältyviä kammottavia ominaispiirteitä, kuten jatkuvaa rääkymistä ja ynähtelyä, turhaa gorea, kehnoa kevennyshuumoria, nais- tai tarkemmin tyttöhahmojen seksualisointia, joka kerta samanlaisin karikatyyrein toistuvia hahmoja ja ääninäyttelyä sekä tunneilmaisua, joka vaikuttaa siltä kuin avaruusolennot yrittäisivät jäljitellä ihmisiä.
Attack on Titankaan ei ensitutustumisella vakuuttanut vuonna 2013. Ensimmäisen episodin jälkeen sarja jäi kesken, koska jakso oli yksinkertaisesti aivan paska. Show starttaa läjällä pahimpia kliseitä, joihin kuuluu niin kiljumista, mässäilevää gorea kuin maailman rasittavin teinipoikasankarikin. Vaikutelma aloituksesta säilyi myös toisella katsomiskerralla, mutta tällä kertaa onnekseni puskin eteenpäin.
Attack on Titanin erikoinen puoli on siinä, että tv-sarjoille
epätavanomaisesti se parantaa juoksuaan joka kaudella. Fiilikset show'sta etenevät suurin piirtein näin:
- Jestas mitä paskaa.
- No kai tätä hampaat irvessä katsoo.
- Ohhoh, enpä odottanut tuota käännettä. Nyt hieman kiinnostaakin.
- Itse asiassa tämä on aika koukuttavaa mutta pöhköä viihdettä.
- Herrajumala mitä käänteitä, näissä japanilaiset ovat hyviä.
- Ei tämä nyt niin pöhkö edes ole. Ihan hyvin käsikirjoitettu show, mutta vain niin animea.
- Ei hemmetti, tämähän on hyvä.
- Mitä ihmettä, aivan loistava sarja!
Vaikka Attack on Titanissa onkin mukana anime-kliseitä, kiitollisesti niistä on karsittu noloimmat pois. Koomiset kevennyshahmot rajoittuvat käytännössä yhteen sivuhenkilöön, jonka syömishimoa korostetaan mukahauskasti. Väkivaltaa löytyy, mutta sitä käytetään lopulta säästeliäämmin kuin ensimmäinen jakso antaa ymmärtää. Seksualisointia ei ilahduttavasti harrasteta lainkaan. Havaitsin koko sarjan aikana vain yhden otoksen, jonka kuvakulma haiskahti taktiselta.
Rääkymistä ja muita japanilaisia ääninäyttelykliseitä kyllä sarjassa harrastetaan läpi sen keston. Silti kun performansseihin tottuu, ei niitä voi väittää huonoksikaan. Kysymys lienee lopulta kulttuurillisista ja tyylillisistä eroista. Onneksi laadukkaan oloinen englanninkielinen ääniraita on saatavilla kaikille, jotka karsastavat animeääntelehtimistä.
Länsimaalaiselle outoa ja liioiteltua tunneilmaisua joutuu tosin sietämään, mutta tämäkin on lopulta pieni kiusa. Animen mittakaavalla Attack on Titan kuuluu sentään varsin hillittyyn kastiin, joten myötähäpeään tuskin kuolee.
Hahmojen kohdalla pidin erityisesti siitä, miten sarja kääntää animekliseitä ympäri. Shōnen-teinipojaksi päähenkilö Eren on lopulta varsin moniulotteinen tapaus, josta ei tehdä mitään tylsää voimafantasiasankaria. Hän ei myöskään ole aina kaiken toiminnan keskiössä, vaan sarja osaa keskittyä myös muihin pelureihin.
Muista karikatyyreista esimerkiksi rasittavalta koomiselta kevennykseltä vaikuttava ryhmänjohtaja Hange paljastuukin vakavasti otettavaksi ja kiinnostavaksi hahmoksi, kun taas väkinäisen mukacool kapteeni Levi osoittautuu lopulta oikeasti karismaattiseksi. Mystinen taistelutyttö ja Erenin lähin ystävä Mikasa on kenties pitkään sarjan ainoa heikko lenkki, kunnes hänen päänsisäiselle maailmalleen annetaan hetki aikaa parrasvaloissa.
Viimeisellä kaudella, kun näkökulmaa laajennetaan, lähes jokainen pienempikin sivuhenkilö saa itselleen taustoitusta ja moniulotteisuutta. Hahmojen vyyhti on niin monimutkainen, että jopa George R.R. Martin nyökkäisi hyväksyvästi.
Kaikkein ylivoimaisesti loistavin asia Attack on Titanissa onkin sen käsikirjoitus. Näin tiukkaa ja tarkasti mietittyä jatkuvajuonista tarinankerrontaa tv-sarjojen joukossa näkee äärimmäisen harvoin. Fantasiagenressä, scifi mukaan lukien, en keksi sille edes varteenotettavia kilpailijoita.
Sarjalla on paljon yhteistä esimerkiksi Lostin ja Battlestar Galactican kanssa siinä, että se raottaa mysteeriään vähitellen paljastamalla maailmastaan uusia elementtejä ja sääntöjä. Se ei kuitenkaan ole kirjoitettu lennosta uusia jippoja matkan varrella hatusta kiskoen, vaan alkuperäislähteenä toimivan mangan ansiosta kaikki on mietitty valmiiksi. Neloskauden loppupuolelle lähdemateriaalia on myös seurattu uskollisesti, joten en usko loppulässähdykseen. Katson sinua Game of Thrones.
Käänteet ovat myös todella ennakoimattomia ja saattavat muuttaa tarinan suuntaa äkkiarvaamattomasti täysin kesken kohtauksen. Minua on vaikea yllättää, mutta Attack on Titanista en osannut millään sanoa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin sarja on täsmälleen menossa. Sentään yhden mysteerihahmon identiteetin onnistuin ensimmäisellä kaudella päättelemään.
Sarja tapattaa hahmojaan säästeliäästi, mutta luo vahvan illuusion siitä, ettei kukaan ole turvassa. Siksi iänikuisesta "kuka kuolee?" -kysymyksestä ei muodostu sen kantavaa voimaa, mutta jännitys pysyy yllä jatkuvasti.
Hahmojuonipanssareita kyllä harrastetaan, viimeisellä kaudella jo hieman silmiinpistävästikin. Umpikujasta hahmot eivät kuitenkaan juuri koskaan selviä epäreiluin ihmekonstein tai onnenkantamoisin, vaan viime hetken pelastautumiset on aina kirjoitettu loogisesti maailman sääntöihin ja hahmojen suunnitelmiin nojaten. Myös deus ex machinoilta vaikuttavat yllätykset on yleensä aina vähintään vihjailtu hienovaraisesti etukäteen.
Attack on Titan on siitä kiehtova sarja, että sen genre kehittyy juonen edetessä. Show alkaa perinteisenä shōnen-seikkailuna ja sekoittaa vähitellen siihen mukaan mecha-animen piirteitä. Neloskaudella lajityyppi muuttuu yhtäkkiä täysin, ja sarjasta muodostuukin eräänlainen fantasiaa ja historiallisia vaikutteita sekoittava sotakuvaus.
Tarinassa kaikki liittyy kaikkeen -efekti elää vahvana. Kun mysteerin palaset alkavat viimein loksahdella kohdilleen, jokainen pienikin juonielementti saa elegantin selityksensä, jota on saatettu pohjustaa jo monta kautta takaperin. Kaikkien hahmojen teot ja päätökset vaikuttavat kokonaisuuteen, eivät vain keskeisimpien. Moraaliset itsestäänselvyydet myös muuttuvat sarjan kehittyessä todella kieroiksi dilemmoiksi, kun lojaliteetit, tavoitteet ja ideologiat alkavat sekoittua. Tässä Attack on Titan onnistuu jopa Game of Thronesia paremmin ja kypsemmin.
Jos käsikirjoitusta voi jostain kritisoida, niin siitä, että hahmot ovat ällistyttäviä luomaan paniikkitilanteissa lennosta monimutkaisia suunnitelmia ja toteuttamaan niitä onnistuneesti. Tästä samastahan kärsii länsisarjojen joukossa esimerkiksi Stranger Things. Toiseksi sankarit onnistuvat ajattelemaan kesken tiukimpien taisteluiden supernopeasti ja keskustelemaan kriittisiä keskusteluja, vaikka lentelisivät henkihievereissä karkuun heitä jahtaavaa titaania.
Tästä huolimatta Attack on Titanin kässäri on niin rautaisen kovaa tasoa, että harvoin olen luottanut yhtä paljon minkään sarjan tarinankerrontaan ja — niin hassua kuin se animen kohdalla onkin sanoa — tyylitajuun. Laadukkaidenkin länsisarjojen kanssa saa jännittää, pudottavatko kirjoittajat pallon kaikkein tärkeimmällä hetkellä tai onko lopputulos vain yksinkertaisesti lattea.
Attack on Titaniin voi sen sijaan uskoa, että ratkaisut ovat aina kiinnostavia sekä maailman sääntöjen ja hahmojen motiivien suhteen johdonmukaisia. Jos jokin asia loogisesti edellyttää tarinassa käsittelyä, sitä myös käsitellään. Vastaavasti nurkan takaa ei hyökkää yhtäkkiä mitään typerää aivopierua, jolle tekee mieli vain huutaa.
Viimeisenä on mainittava sarjan tajuttoman hienot taistelut. Pidin aluksi koko kaasuputeleiden ja ammuttavien köysien varassa tapahtuvaa viuhtomista uskomattoman dorkana ideana, joka ei toimi minkään fysiikan lakien mukaan. Myöhemmin oli silti pakko todeta, että mittelöt tarjoavat hurjaa visuaalista antia animoitujen "kamera-ajojen" muodossa.
Toiseksi yhteenotot ovat kaikkine yllätyskäänteineen aivan pirullisen jännittävää seurattavaa tuoden mieleen Battlestar Galactican käsiä hikoiluttavimmat avaruustaistelut. Paitsi että ne ovat parempia. Viimeistään kolmannen kauden loppupuolella olin myyty.
Mitäpä tässä enää toteamaan? Kaikki kovimmatkin animevihaajat kipin kapin nyt tarkastamaan Attack on Titan, jos ette ole jo tarkastaneet. Jos vain hyvin kirjoitettu monivyyhtinen, jännittävä ja tehokkaita juonenkäänteitä pursuava fantasia uppoaa, nyt on hyvä paikka hypätä kelkkaan mukaan, ennen kuin sarjan päätös julkaistaan 2023. Ensin voi tosin joutua puremaan hammasta idän ihmemaan kulttuurierojen kestämiseksi, kunnes menoon tottuu.
Kommentit
Lähetä kommentti