A Woman Under the Influence

Lähdin katsomaan John Cassavetesin A Woman Under the Influencea täysin ilman muuta tietoa, kuin että kysymyksessä on arvostettu indie-klassikko. Harvoin törmää leffoihin, jotka näin onnistuneesti ja aidontuntuisesti jäljittelevät ihmiselämää. Lähimmät vertauskuvat, jotka tulevat mieleen, ovat näkemäni Yasujirō Ozun filmit sekä Richard Linklaterin teokset.

A Woman Under the Influence on kuvaus yhdestä perheestä, jonka Mabel-niminen, Gena Rowlandsin näyttelemä äiti kärsii määrittelemättömästä mielisairaudesta. Oireet ovat menossa mitä ilmeisimmin pahempaan suuntaan, joskaan elokuva ei vahvista, onko tämä vain muiden hahmojen tulkintaa.

Enimmäkseen Mabelin käytös on vain lapsenomaista naiiviutta ja sosiaalista tilanteenlukukyvyttömyyttä, joka aiheuttaa vaivaannuttavia hetkiä. Vaaran hän muodostaa vain itselleen. Alkoholin käytöstä on kasvanut ongelma, ja elokuvan alussa baarista mukaan tarttunut tuntematon mies käytännössä raiskaa humaltuneen, tilannetta ymmärtämättömän naisen.

Mabelin aviomies, Peter Falkin esittämä Nick, on impulsiivinen, äkkipikainen, pahimmillaan väkivaltaisuuteenkin taipuva puoliso. Vaimon aiheuttamat sosiaalisesti kiusalliset tilanteet ja niistä kumpuava häpeä muiden ihmisten läsnä ollessa saavat hänet pois tolaltaan. Hän kuitenkin kiistämättömästi rakastaa kumppaniaan tämän mielenterveyden horjumisesta huolimatta.

Sosiaalisten paineiden ja odotusten vaikutus ihmisten asenteisiin sekä hyvinvointiin on yksi elokuvan kantavia teemoja. Kun perhe on keskenään, Nick suhtautuu Mabelin eriskummallisuuteen ymmärtäväisesti ja lämminsydämisesti. Hän jopa kannustaa naista olemaan oma itsensä.

Ongelmat syntyvät, kun pitäisi esiintyä edustavasti muiden ihmisten edessä ja seurata normeja. Mies ei kestä sitä, että esimerkiksi hänen työkaverinsa ja äitinsä näkevät, minkälaisen huvittavan kahjon kanssa hän elämänsä jakaa. Lapset, joille sosiaaliset normit ovat vielä vieras konsepti, eivät sitä vastoin häiriinny äitinsä hullutuksista.

Cassavetesin filmistä käy myös ilmi, miten mielisairaus on lääketieteellisen tilan lisäksi myös sosiaalinen konstruktio. Mielen terveys nimittäin väistämättä suhteutuu jollain tapaa muiden ihmisten käsityksiin siitä, mikä on tervettä. Leffa saa useaan otteeseen epäilemään, onko harmiton Mabel todellisuudessa tarinan sairas osapuoli vai sittenkin ympärillä hysteerisenä käyttäytyvät muut ihmiset sekä erityisesti hänen kiihkomielinen aviomiehensä.

Nickin raivoisa luonne alleviivaakin sukupuoliin kohdistuvia erilaisia odotuksia. Mabelin jokaista pikku eksentrisyyttä syynätään armottomasti. Vimmattu puoliso sen sijaan saa mesota, huutaa, uhkailla, läimiä ihmisiä sekä käyttäytyä epätasapainoisesti ilman, että kukaan kyseenalaistaa hänen touhujaan. Tämä teema heijastuu myös filmin otsikon sanavalinnoissa.

Ahdistavan, koskettavan ja kouriintuntuvan A Woman Under the Influencesta tekee erityisesti sen uskottavuus ja realistisuus. Hahmojen vuorovaikutus ei ole tippaakan siloiteltua, vaan kohtauksissa sattuu ja tapahtuu paljon arkisia pikkuasioita ilman sen suurempaa merkitystä. Ruokapöydästä poistuva äiti saattaa esimerkiksi läikäyttää juomaa lapsensa päälle, mikä näyttää ja todennäköisesti on ollut näyttelijältäkin täysi vahinko mutta tuntuu juuri siksi elokuvaan jätettynä niin todelliselta.

Leffa esittää sosiaaliset tilanteet ilman erillistä dramaattista korostusta, osoittelua tai tarpeettoman ohjailevaa leikkausta. Cassavetes ei päästä myöskään katsojaa helpolla, vaan raskaitakin hetkiä seurataan armottomasti. Kohtaukset tuntuvat usein improvisoiduilta, vaikka ne ovat täysin käsikirjoitettuja, mikä kertoo ohjauksen ja näyttelytyön voimasta.

Rowlandsin ja Falkin roolisuoritukset muodostavat elokuvan selkärangan. Molemmat rakentavat hahmoistaan mieleenpainuvia, todentuntuisia henkilöitä, joiden kohtalosta välittää. Columbo-tähden intensiivisyyden rinnalla Rowlands on herkkä, sympaattinen ja valloittavan outo ilman, että elokuva asettaa häntä kuitenkaan jalustalle minkäänlaiseksi puhdassieluiseksi pyhimykseksi.

Rowlandsin näyttelijäsuorituksen uskottavuudesta voi olla montaa mieltä. Osa kriitikoista ja katsojista on haukkunut sitä ylinäytteleväksi, ja ymmärrän, mihin piirteisiin he viittaavat. En silti ole niinkään varma, etteivätkö todelliselle mielisairaalle elokuvassa esitetyn kaltaiset eleet, ilmeet ja käytös voisi olla täysin tyypillisiä. Olisikin kiinnostavaa kuulla mielipide leffasta todelliselta psykologian tai psykiatrian ammattilaiselta. Filmin sisällä Rowlandsin tulkinta silti mielestäni toimii.

Indie-elokuvan edelläkävijänä A Woman Under the Influence tuntuu nykypäivänä rikollisen vähälle huomiolle jääneeltä. Cassavetes tarjoilee yleisölle poikkeuksellisen tehokasta elokuvadraamaa. Sen aikana käydään läpi hengästyttävä tunteiden kirjo ilman lusikalla syöttöä tai helppoja vastauksia