Olen nähnyt eteläkorealaisen Bong Joon-hon elokuvista aiemmin Snowpiercerin ja Parasiten, molemmat laatujännäreitä. Ohjaaja-käsikirjoittajan vuoden 2003 Memories of Murder edustaa samaa linjaa, mutta trillerin lisäksi se on myös sarjamurhaajamysteeri sekä neo noir -etsivätarina. Elokuvaa on pidetty rikosgenren mestariteoksena.
Memories of Murder perustuu Etelä-Korean kuuluisimpaan ja ensimmäiseen todelliseen sarjamurhavyyhtiin, joka tapahtui vuosina 1986-91 Hwaseongin maalaiskaupungissa. Elokuvan ilmestymisen aikaan murhat olivat edelleen ratkaisematta. Murhaaja raiskaisi ja kuristi nuoria naisia – tapahtumasarjan aikaan huhutusti sellaisia, jotka lähtivät sadesäällä ulos punaiseen pukeutuneena. Vasta vuonna 2019 syyllinen, Lee Choon-jae, selvisi DNA-näytteiden pohjalta.
Bongin filmissä tapausta tutkivien maalaispoliisien metodit ovat amatöörimäisiä ja he harrastavat rutiininomaisesti vallan väärinkäyttöä. Lainvartijat kiduttavat onnettomista uhreista tunnustuksia, pahoinpitelevät heitä muun muassa naurettavilla hyppypotkuilla, väärentävät todisteita, uskovat ylivertaiseen vaistoonsa sekä käyvät vaikka shamaanilla juttusilla, jos muu ei auta.
Ennen pitkää Seoulista saapuu apuun vyyhtiä selvittämään hwaseongilaisia pätevämpi etsivä, Seo Tae-yoon. Jännitteiltä ja yhteentörmäyksiltä ei tietenkään voi välttyä.
Vähitellen hahmot kuitenkin lähenevät toisiaan. Päähenkilö, paikallispoliisi Park Doo-man osoittautuu esimerkiksi hetkittäin hyödyllisemmäksi kuin kuvittelisi. Kaupunkilaisen Seon keinot taas muuttuvat muiden mukana yhä arveluttavammiksi, kun tapaus muuttuu henkilökohtaisemmaksi.
Elokuvan hahmojen tekoja ei voi puolustella, eivätkä he ole järin syvällisiä. Silti heidän sekoilustaan irtoaa sen verran huumoria ja persoonia peilataan niin herkullisesti vastakkain, että heidän seurassaan viihtyy. Parasitesta ja Snowpierceristä tuttu Song Kang-ho sekä Kim Sang-kyung muodostavat pääosissa erinomaiset vastakohdat toisilleen.
Suurkaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu heijastelee leffassa myös Korean muuttuvaa yhteiskuntaa. Ja muutosta on totta totisesti tapahtunut. Hwaseong oli vielä filmin kuvamaalla 80-luvulla täyttä maaseutua riisipeltoineen. Nykyään se on jo liki miljoonakaupunki.
Maalaismaisemat sopivat erinomaisesti sarjamurhamysteerin miljööksi. Totuus surmista tuntuu hukkuvan sateisten peltojen mutaan. Matalan saturaation värimaailma, joka on saatu aikaan jättämällä väliin filmin valkaisuvaihe, korostaa puolestaan tehokkaasti kolkkoa ilmapiiriä.
Elokuva osaa myös luoda jännitystä erinomaisesti. Kohtaus, jossa tuleva murhaajan uhri kulkee riisipellolla ja murhaajan pää kohoaa taustalla korsikosta, sopisi kylmäävyydessään vaikka kauhuelokuvaan.
Loppujen lopuksi Memories of Murderin pointtina ei ole varsinaisesti murhamysteerin ratkeaminen. Tässä se muistuttaakin lähimmin David Fincherin vuoden 2007 Zodiacia. Olennaista on sen sijaan, miten rikosta ratkotaan.
Tarina ei sattumalta sijoitu hetkeen juuri ennen maan sotilasdiktatuurin päättymistä. Väkivaltaiset protestit ovat jatkuvasti läsnä leffan tapahtumien taustalla. Eikä ole mikään ihme, että autoritäärisessä yhteiskunnassa virkavalta kohdistaa väärinkäytöksiä kansalaisiinsa myös keskellä murhatutkimusta. Korruptio on tarttuvaa, kuten filmi osoittaa.
Elokuvan esittämät poliisien ylilyönnit eivät mitä ilmeisimmin ole kaukana siitä, mitä tuohon aikaan Korean pikkukaupungeissa saattoi viranomaisilta odottaa. Tosimaailman Hwaseong-murhien tutkimuksista raportointiin niin ikään jälkikäteen lukuisia kaltoinkohtelutapauksia. Neljä kuulustelluista riisti henkensä myöhemmin. Joulukuussa 2019 kahdeksaa tapauksen tutkijaa puolestaan syytettiin väärin perustein 19 vuodeksi vangitun Yoon Sung-yeon pahoinpitelystä, tunnustukseen pakottamisesta sekä väärien todisteiden tekaisemista.
Myös Bongin filmissä meno äityy edetessään aivan älyttömäksi. Ennen kuin lopputeksit rullaavat, yksi todistaja on esimerkiksi paennut junan alle ja erään poliisin jalka jouduttu amputoimaan.
Memories of Murder pitää otteessaan sekä itse murhamysteerin että sitä ratkovien tomppeleiden ansiosta. Vain yksi ratkaisu on kyseenalainen: elokuva luo hieman halvasti jännitystä kysymyksellä siitä, joutuuko päähenkilöpoliisin naisystävä murhaajan uhriksi. Onneksi ei joudu, sillä kyseistä mahdollisuutta osasi odottaa jokainen Seitsemän-elokuvan katsonut heti naisen ensiesiintymisestä alkaen.
Leffan loppu ajoittuu sen ilmestymisvuoteen, jolloin Park vierailee uudelleen ensimmäisellä murhapaikalla. Siellä lapsi kertoo nähneensä potentiaalisen tekoaan ihastelemaan palanneen murhaajan. Kysyttäessä tyttö kuitenkin vastaa, että kasvoiltaan murhaaja olisi voinut olla kuka tahansa. Elokuva loppuu nerokkaasti päähenkilön katsoessa kameraan, ikään kuin murhaaja saattaisi istua vaikkapa elokuvayleisössä.
Bongin toinen kokoillan teos on erinomaisesti pauloihinsa kietova trilleri, jota innoittaa kiinnostava tosielämän tapaus taustalla. Filmin keskeisestä ideasta on helppo saada kiinni jo varhain, joten vaikkei tapausta tietäisi, sen ratkaisemattomaksi jääminen ei pääse yllättämään. Tästäkin huolimatta Memories of Murder kohoaa samaan sarjamurhamysteerien kärkeen kuin Fincherin parhaat tuotokset sekä parhaaksi näkemäkseni ohjaajansa elokuvaksi.
Parhaat Bong Joon-hon elokuvat:
- Memories of Murder
- Parasite
- Snowpiercer
Kommentit
Lähetä kommentti