Tapahtui eräänä yönä

Romanttisen komedian historiassa ei liene perustavanlaatuisempaa teosta kuin Frank Capran vuoden 1934 Tapahtui eräänä yönä. Klassikkofilmi pokkasi ensimmäisenä elokuvana kaikki viisi suurinta Oscaria eli parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan mies- ja naispääosan sekä parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnot. Romanttiset komediat vetoavat minuun genrenä kenties kaikkein vähiten, mutta yli 90-vuotiaalle akatemiavoittajalle on vaikea olla lämpeämättä.

Genrelleen perinteiseen tapaan Tapahtui eräänä yönä kertoo rikkaan tytön ja renttupojan kohtaamisesta. Tarina käynnistyy, kun salaa naimisiin mennyt Wall Street -pohatan tytär, Claudette Colbertin esittämä Ellie Andrews, karkaa isänsä luota. Pakomatkallaan hän kohtaa bussissa Clark Gablen näyttelemän Peter Warnen, juuri kenkää saaneeseen journalistin.

Capran filmi nojaa hyvin tuttuun kaavaan, jossa päähenkilöt eivät voi aluksi sietää toisiaan. Screwball-komedioille tyypillisen keskinäisen nokittelun jälkeen he tietysti lankeavat toisiinsa. Väistämättömien väärinkäsitysten jälkeen rakkaus lopulta voittaa, ja väärälle miehelle lupautunut morsian karkaa viime hetkellä alttarilta.

Syy, miksi elokuva ei tunnu kliseiseltä, on siinä, että se on yksi näiden kliseiden kehittäjistä. Ilman sitä ei olisi olemassa monia menestysfilmejä, kuten Miehuuskoe, Kun Harry tapasi Sallyn tai La La Land. Toinen syy on siinä, että se toteuttaa trooppinsa huomattavasti paremmin kuin monet lajityypin heikommat jäljittelijät.

Toisin kuin romanttisissa komedioissa yleensä, Elliestä ja Peteristä kehittyy aidosti pidettäviä päähahmoja. Ellie on kieltämättä pumpulissa asunut mutta omapäinen ja päämäärätietoinen, ilman hänenkaltaiselle hahmolle tavanomaista nenäkkyyttä. Peter taas on sanavalmis, omaa ääntään rakastava ja liikoja itsestään luuleva tyhjäntoimittaja, mutta pohjimmiltaan kuitenkin kunniantuntoinen ja suoraselkäinen tapaus.

Colbert ja Gable ovat osissaan mainioita. Vaikka yli 30-vuotias Colbert on hieman liian vanha päälle parikymppiseksi Ellieksi, hän suoriutuu roolista uskottavasti. Hän tuo naisen ylpeyden ja itsepäisyyden vastapainoksi hahmoon sopivaa haavoittuvaisuutta. Tuulen viemää -elokuvasta tuttu Gable taas onnistuu tulkitsemaan taitavasti ylimielistä hahmoaan äitymättä ärsyttäväksi.

Tärkeä filmin viehätystekijä piilee siinä, että toisin kuin tavanomaiset lajityypin elokuvat, se antaa hahmoille kunnolla aikaa langeta tosiinsa. Otsikosta huolimatta hahmot viettävät kokonaiset kolme päivää keskenään, ennen kuin rakastuvat. Sen pituisen ajan pohjalta tunteiden voi jo uskoa olevan todellisempia kuin ensisilmäyksellä. 

Romanttiseksi komediaksi Capran ohjaustyö on myös poikkeuksellisen hauska. Kun Ellie ja Peter teeskentelevät räyhäävää avioparia hämätäkseen Ellietä jäljittäviä etsiviä, hahmojen pokka pitää paremmin kuin katsojan. Hillitön on niin ikään kohtaus, jossa Peter tekeytyy gangsteriksi Ellien identiteetin selvittäneelle bussimatkustajalle.

Lopetuksellaan Tapahtui eräänä yönä rikkoo puolestaan ovelasti genrensä konventioita. Katsojan ei nimittäin koskaan anneta nähdä pääparin varsinaista onnellista yhteen päätymistä. Sen sijaan se esitetään epäsuorasti.

Tapahtui eräänä yönä sisältääkin aikakautensa filmiksi yllättävän paljon seksuaalista vihjailua. Viimeisen kohtauksen "Jerikon muurien rikkoutumisen" ohella Colbert paljastaa esimerkiksi kuuluisasti nilkkansa liftatakseen autoilijoilta kyydin. Tämä oli mahdollista, koska elokuva ilmestyi vain neljä kuukautta ennen kuin Hollywoodia itsesensuuriin ajanutta Haysin ohjeistoa alettiin valvoa tiukasti. 

Kaiken hyvän kääntöpuolena 30-luvulla ilmestynyt leffa sisältää pahasti vanhentuneita asenteita naisia kohtaan. On karua kuulla, miten romanttisessa elokuvassa mies uhkaa taittavansa naispäähenkilön niskat ja toteaa, että tätä pitäisi läimäyttää silloin tällöin, ansaitsi tämä sen tai ei. Toki tällaiset vuorosanat heijastelevat aikakauden yleistä ilmapiiriä, mutta väistämättä se pistää leffan hengen vastaisesti mietityttämään, millaiseenhan kotiväkivallan loukkuun Ellie itsensä tietämättään lopussa ajaa.

Huvittavaa on puolestaan se, miten teennäisen holhoavasti Peter käyttäytyy suojattiaan kohtaan. Ellie ei saa edes päättää omien rahojensa käytöstä, kun mies jo puuttuu peliin. Peter myös hankkii hänelle yöpaikan mutta tosiasiassa kiristää häntä saadakseen karkulaisen pakomatkasta lehtijutun.

Silti pääparin leikkisän kiusoitteleva dynamiikka ei eroa lainkaan sellaisesta, jota ihmiset yhä nykypäivänäkin usein idealisoivat romanttisissa suhteissa. Tuskin muuten esimerkiksi La La Landkaan olisi ollut lippuluukulla menestys. Se nimittäin toistaa pääparinsa välillä samanlaisen kemian liki sellaisenaan.

Jos pystyy pääsemään yli leffavanhuksen umpiseksistisistä asenteista, Tapahtui eräänä yönä on yhä valloittava genrensä klassikko. Vaikka se saattaa tuntua nykykatsojalle kliseiseltä, aikoinaan se rikkoi luokkarajoja ja perinteitä: romanssin miespuolisko oli aatelisen sijaan vähävarainen – ja nainen puolestaan rikas eikä suinkaan umpipassiivinen vaan aktiivinen toimija. Kaikuja voi vuosikymmeniä myöhemmin havaita lukemattomissa filmeissä myös romanttisten komedioiden ulkopuolella, vaikkapa Aladdinissa tai Titanicissa. Capran ohjaustyö ei tunnu kuitenkaan kulahtaneelta, sillä se antaa pääkaksikkonsa välisen suhteen kehittyä luontevasti.