John Sturgesin The Great Escape eli suomalaisittain Suuri pakoretki saattaa hyvinkin olla kaikkien aikojen tunnetuin pakoelokuva – kenties The Shawshank Redemptionin ohella. Tositapahtumiin löyhästi pohjautuva filmi, joka kertoo brittisotilaiden massapaosta natsien Stalag Luft III -vankileiriltä, on porautunut syvälle populaarikulttuuriseen tajuntaan. Jopa minunkaltaiseni leffaa näkemätön tietää ennestään muun muassa Tom-, Dick- ja Harry- pakotunnelit, jotka leirin vangit kaivavat.
Filmin alkupuoli seuraa vielä kohtalaisen tarkasti historiaa. Tunnelien kaivuuprosessi on kuvattu esimerkiksi varsin paikkansapitävästi. On uskomatonta seurata, millaista kekseliäisyyttä, systemaattisuutta sekä kurinalaisuutta pako on vaatinut saksalaisten ympärivuorokautisessa valvonnassa.
Paljon tarinassa on toki otettu vapauksia. Amerikkalaisten roolia on suurenneltu, jotta Steve McQueenin kaltainen tähti saa valkokankaalla enemmän minuutteja. Kanadalaisten oleellista osaa paossa taas ei mainita, kuten ei myöskään vankeja avustaneiden natsivartijoiden keskeistä apua. Nämä ovat kuitenkin hyväksyttäviä muutoksia.
Tunnelma itse vankileirillä on vielä kepeä ja osin humoristinen, mitä korostaa Elmer Bernsteinin ikoninen musiikkiraita. Nykykatsojalle on yllättävää, kuinka kunnioittaen natsit kohtelevat brittisotilaita, jotka koostuivat lähinnä ilmavoimien upseereista. Vankien olosuhteet vaikuttavat nimittäin verrattain hyviltä, ja heille suodaan paljon vapauksia siitä huolimatta, että saksalaiset tietävät heidän yrittävän karata.
Miltei kolme tuntia kestävästä elokuvasta lähemmäs kaksi tuntia kuluu pakomatkan valmisteluun. Samalla hahmot tulevat tutuiksi, joten itse operaatio on lopulta jännittävää seurattavaa. Erilaiset persoonat pääsevät monipuolisesti esille, ja heitä on helppo kannustaa. Erityisesti joukosta erottuu karkulaisten järjestemällinen ja kunniantuntoinen johtaja, Roger Bartlett, jonka osassa Richard Attenborough tekee elämänsä roolin.
Filmin viimeinen kolmannes seuraa, miten natsien hyppysistä livahtaneille vangeille viimein käy, kun heidän tiensä erkaantuvat toisistaan. Tässä vaiheessa leffa muuttuu seikkailulliseksi ja poikkeaa vahvasti todellisesta tapahtumien kulusta. Esimerkiksi McQueenin kuuluisa ja kieltämättä vaikuttava moottoripyörästuntti on täyttä fiktiota.
Satuilu ei kuitenkaan haittaa, sillä elokuvan loppupuoli pitää tiukasti otteessaan. Jännitettävää myös riittää, sillä pakoon päässeistä 76 sotilaasta 50 lopulta teloitettiin tosielämässäkin. Tämä tuo tarinaan synkkyyttä kontrastiksi sen kevyemmälle alkupuolelle.
The Great Escape on moitteettoman vetävästi kerrottu trilleri. Sillä on oikeastaan vain kaksi ongelmaa. Ensinnäkin elokuvalla on hyvin paljon yhteistä vuoden 1937 Suuren illuusion kanssa, joka on kaikesta huolimatta vaikuttavampi ja parempi teos. Toiseksi Sturgesin filmin kuvaamat henkilöt nauttivat vankileirillä sen verran kohtuullisista oloista, että elokuva saa pakenemisen tuntumaan hetkittäin ihmishenkiä tarpeettomasti riskeeraavalta kaistapäisyydeltä, jolla taklataan enemmän tylsyyttä kuin mitään muuta.
Leffa perustelee karkaamisen välttämättömyyttä muun muassa sotilaiden vannomalla kunniavalalla, joka velvoittaa heitä siihen. Todellisuudessa brittiupseerit eivät kuitenkaan joutuneet mitään tällaista valaa vannomaan.
Elokuva ei kiinnitäkään huomiota samalla tavalla hahmojensa välillä vallitsevaan luokkasympatiaan kuin Suuri illuusio, joka myös kuvasi upseereja ja aatelisia. Tavallisten miehistön jäsenten vankileireillä olosuhteet olivat nimittäin takuulla paljon kovemmat, kun taas upseerit eivät joutuneet esimerkiksi lainkaan pakkotyöhön.
Genrensä kärkeen The Great Escape kiilaa silti ansaitusti. Sen klassinen sankaritarina periksiantamattomuudesta sekä oveluudesta ei ole kärsinyt ajan saatossa lainkaan. Pidettävät hahmot sekä onnistuneet roolisuoritukset kannattelevat sen mainiosti rakennettua seikkailua ja jännitystä.
Kommentit
Lähetä kommentti