Siirry pääsisältöön

Filmiarvostelut

Arvioita ja analyyseja elokuvista sekä tv-sarjoista. Kaikki arviot sisältävät spoilereita.

Hae tästä blogista

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Tekstit

Lolita (1962)

tammikuuta 31, 2014

1962 draama James Mason jännitys komedia neljä tähteä Peter Sellers satiiri Stanley Kubrick

+

Isänmaan puolesta – kausi 1

tammikuuta 16, 2014

2011 Claire Danes Damian Lewis draama jännitys kaksi tähteä Morena Baccarin

+

Lisää blogiviestejä

Kaikki tekstit

Arkisto

2025 34

2024 50
2023 81
2022 89
2021 87
2020 48
2019 33
2018 22
2017 17
2016 19
2015 27
2014 24
2013 23
2012 22
2011 26
2010 2
- elokuuta 1
- kesäkuuta 1
2009 5
- joulukuuta 2
- marraskuuta 3

Näytä enemmän Näytä vähemmän

Tunnisteet

1888
1889
1890
1893
1895
1918
1920
1921
1922
1923

Näytä enemmän Näytä vähemmän

Suositut tekstit

Conclave

Voisi kuvitella, että elokuva uuden paavin valinnasta on tylsä aihe, etenkin kaltaiselleni ateistille. Toisaalta Fernando Meirellesin Kaksi paavia onnistui terävän käsikirjoituksen sekä erinomaisen näyttelijätyön ansiosta viihdyttämään vuonna 2019 yllättävän tehokkaasti. Siinä missä Kaksi paavia oli lämminhenkinen draamakomedia, Länsirintamalta ei mitään uutta -uudelleenfilmatisoinnista tunnetun Edward Bergerin Conclave on ennemmin mysteerijännäri. Conclaven ironia elokuvana syntyy tietysti siitä, että valtapelit ja vallanhimo jylläävät juuri niiden ihmisten joukossa, joiden paperilla kuuluisi olla kaikkein hurskaimpia. Kirkonpään tittelistä kisaillessa nöyrän esittäminen kuuluu asiaan, vaikka todellisuudessa moni kardinaaleista himoitsee kieli pitkällä korkeinta kruunua. Ja kuten politiikassakin, kaikki eivät jaksa edes esittää. Rinnastukset nykypäivän politiikkaan ovat Bergerin filmissä ylipäänsä selviä. Yksi vahvimmista paavikandidaateista on egoltaan paisunut islaminvastainen va...

Miekka kivessä

Kuningas Arthurin nuoruudesta kertova Miekka kivessä kuuluu niihin Disney-animaatioklassikoihin, joita en ollut entuudestaan nähnyt. Elokuva sai aikanaan kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton mutta osoittautui yleisömenestykseksi. Tarinallisesti leffa on sekava sillisalaatti, mutta sen päätön meno onnistuu silti hauskuuttamaan. Hämmentävästi filmissä itse nimikkomiekka jää pitkälti alaviitteeksi. Ennemmin elokuvan nimi voisi olla Velhon oppipoika Fantasia -musikaalin kuuluisimman sekvenssin tavoin. Tarina koostuu nimittäin Merlinin Arthurille pitämästä kolmesta oppitunnista. Arthur itse näyttelee myös hahmona miltei sivuosaa Merliniin verrattuna. Sentään höperö vanha tietäjäukko, joka pystyy näkemään historian kulkua tulevaisuuteen, on kohtalaisen viihdyttävä tapaus. Positiivisesti sivuhenkilöistä erottuu puolestaan Arthurin adoptioisä, joka Disneylle epätyypillisesti ei ole luokiteltavissa hyväksi eikä pahaksi. Sen sijaan hän on tarpeettoman ankara vanhempi, joka kuitenkin ymmärtää ...

Eddington

Koronavirusta ei ole toistaiseksi juuri käsitelty valkokankaalla. Pandemia-aika tuntuu ylipäänsä muutama vuosi sen jälkeen kummallisen kaukaiselta, kuin ihmiskunta olisi jo unohtanut sen kollektiivisesti. Silti nuo vuodet muuttivat yhteiskunnassa, etenkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa, jotain oleellisesti. Tästä muutoksesta kertoo Hereditarysta ja Midsommarista tunnetuksi tulleen Ari Asterin Eddington . Eddingtonin pikkukaupungissa saa alkunsa surkeiden sattumusten sarja, kun Joaquin Phoenixin paikallinen sheriffi, Joe, sekä Pedro Pascalin esittämä pormestari, Ted, ajautuvat erimielisyyteen. Osavaltioon on julistettu maskipakko, mutta astmaa sairastava sheriffi ei pysty hengittämään maskin kanssa. Hän ei pidä maskimääräystä ehdottomana vaan peräänkuuluttaa inhimillisyyttä kanssakansalaisia kohtaan. Eihän koko piirikunnassa ole vielä edes koronaa! Joen näkökulmaa pystyy elokuvan alussa empatisoimaan. Kiista muistuttaa siitä, miten myös meilläpäin jotkin hyvää tarkoittavista pandemiato...

Sisällön tarjoaa Blogger