Filmiarvostelut

Kuningas Arthurin nuoruudesta kertova Miekka kivessä kuuluu niihin Disney-animaatioklassikoihin, joita en ollut entuudestaan nähnyt. Elokuva sai aikanaan kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton mutta osoittautui yleisömenestykseksi. Tarinallisesti leffa on sekava sillisalaatti, mutta sen päätön meno onnistuu silti hauskuuttamaan. Hämmentävästi filmissä itse nimikkomiekka jää pitkälti alaviitteeksi. Ennemmin elokuvan nimi voisi olla Velhon oppipoika Fantasia -musikaalin kuuluisimman sekvenssin tavoin. Tarina koostuu nimittäin Merlinin Arthurille pitämästä kolmesta oppitunnista. Arthur itse näyttelee myös hahmona miltei sivuosaa Merliniin verrattuna. Sentään höperö vanha tietäjäukko, joka pystyy näkemään historian kulkua tulevaisuuteen, on kohtalaisen viihdyttävä tapaus. Positiivisesti sivuhenkilöistä erottuu puolestaan Arthurin adoptioisä, joka Disneylle epätyypillisesti ei ole luokiteltavissa hyväksi eikä pahaksi. Sen sijaan hän on tarpeettoman ankara vanhempi, joka kuitenkin ymmärtää ...

Eddington

Koronavirusta ei ole toistaiseksi juuri käsitelty valkokankaalla. Pandemia-aika tuntuu ylipäänsä muutama vuosi sen jälkeen kummallisen kaukaiselta, kuin ihmiskunta olisi jo unohtanut sen kollektiivisesti. Silti nuo vuodet muuttivat yhteiskunnassa, etenkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa, jotain oleellisesti. Tästä muutoksesta kertoo Hereditarysta ja Midsommarista tunnetuksi tulleen Ari Asterin Eddington . Eddingtonin pikkukaupungissa saa alkunsa surkeiden sattumusten sarja, kun Joaquin Phoenixin paikallinen sheriffi, Joe, sekä Pedro Pascalin esittämä pormestari, Ted, ajautuvat erimielisyyteen. Osavaltioon on julistettu maskipakko, mutta astmaa sairastava sheriffi ei pysty hengittämään maskin kanssa. Hän ei pidä maskimääräystä ehdottomana vaan peräänkuuluttaa inhimillisyyttä kanssakansalaisia kohtaan. Eihän koko piirikunnassa ole vielä edes koronaa! Joen näkökulmaa pystyy elokuvan alussa empatisoimaan. Kiista muistuttaa siitä, miten myös meilläpäin jotkin hyvää tarkoittavista pandemiato...

Piukat paikat

Harva komedia on säilyttänyt tehonsa läpi vuosikymmenien kuten Billy Wilderin Piukat paikat. Marilyn Monroen, Jack Lemmonin ja Tony Curtisin tähdittämä klassikkofilmi rikkoi aikanaan poikkeuksellisesti tabuja. Se leikittelee ajattomasti sukupuolirooleilla, ihmisten ympärilleen rakentamilla fasaadeilla sekä paheellisina pidettyjen halujen viekoittelevuudella. Piukat paikat loistaa erityisesti terävällä ja ennakoimattomalla käsikirjoituksellaan. Lemmonin ja Curtisin esittämä jazz-muusikkoparivaljakko, Jerry ja Joe, pakenevat chicagolaisia gangstereita naamioitumalla osaksi Floridaan matkaavaa naisorkesteria. Elokuvan kekseliäästä tarinasta ei nykykatsojankaan ole helppo sanoa, mitä seuraavaksi täsmälleen tapahtuu. Matkalla junassa valepukuinen äijäkaksikko tapaa orkesterin vokalistin, Marilyn Monroen esittämän Sugar Kanen. Sugarilla on tähtäimessään Floridan miljonäärit, sillä miessuhteissaan renttujen saksofonistien kanssa hänelle jää aina käteen “tikkarin karvainen pää” – “fuzzy end of...

Sisällön tarjoaa Blogger