Filmiarvostelut

Voisi kuvitella, että elokuva uuden paavin valinnasta on tylsä aihe, etenkin kaltaiselleni ateistille. Toisaalta Fernando Meirellesin Kaksi paavia onnistui terävän käsikirjoituksen sekä erinomaisen näyttelijätyön ansiosta viihdyttämään vuonna 2019 yllättävän tehokkaasti. Siinä missä Kaksi paavia oli lämminhenkinen draamakomedia, Länsirintamalta ei mitään uutta -uudelleenfilmatisoinnista tunnetun Edward Bergerin Conclave on ennemmin mysteerijännäri. Conclaven ironia elokuvana syntyy tietysti siitä, että valtapelit ja vallanhimo jylläävät juuri niiden ihmisten joukossa, joiden paperilla kuuluisi olla kaikkein hurskaimpia. Kirkonpään tittelistä kisaillessa nöyrän esittäminen kuuluu asiaan, vaikka todellisuudessa moni kardinaaleista himoitsee kieli pitkällä korkeinta kruunua. Ja kuten politiikassakin, kaikki eivät jaksa edes esittää. Rinnastukset nykypäivän politiikkaan ovat Bergerin filmissä ylipäänsä selviä. Yksi vahvimmista paavikandidaateista on egoltaan paisunut islaminvastainen va...

Miekka kivessä

Kuningas Arthurin nuoruudesta kertova Miekka kivessä kuuluu niihin Disney-animaatioklassikoihin, joita en ollut entuudestaan nähnyt. Elokuva sai aikanaan kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton mutta osoittautui yleisömenestykseksi. Tarinallisesti leffa on sekava sillisalaatti, mutta sen päätön meno onnistuu silti hauskuuttamaan. Hämmentävästi filmissä itse nimikkomiekka jää pitkälti alaviitteeksi. Ennemmin elokuvan nimi voisi olla Velhon oppipoika Fantasia -musikaalin kuuluisimman sekvenssin tavoin. Tarina koostuu nimittäin Merlinin Arthurille pitämästä kolmesta oppitunnista. Arthur itse näyttelee myös hahmona miltei sivuosaa Merliniin verrattuna. Sentään höperö vanha tietäjäukko, joka pystyy näkemään historian kulkua tulevaisuuteen, on kohtalaisen viihdyttävä tapaus. Positiivisesti sivuhenkilöistä erottuu puolestaan Arthurin adoptioisä, joka Disneylle epätyypillisesti ei ole luokiteltavissa hyväksi eikä pahaksi. Sen sijaan hän on tarpeettoman ankara vanhempi, joka kuitenkin ymmärtää ...

Eddington

Koronavirusta ei ole toistaiseksi juuri käsitelty valkokankaalla. Pandemia-aika tuntuu ylipäänsä muutama vuosi sen jälkeen kummallisen kaukaiselta, kuin ihmiskunta olisi jo unohtanut sen kollektiivisesti. Silti nuo vuodet muuttivat yhteiskunnassa, etenkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa, jotain oleellisesti. Tästä muutoksesta kertoo Hereditarysta ja Midsommarista tunnetuksi tulleen Ari Asterin Eddington . Eddingtonin pikkukaupungissa saa alkunsa surkeiden sattumusten sarja, kun Joaquin Phoenixin paikallinen sheriffi, Joe, sekä Pedro Pascalin esittämä pormestari, Ted, ajautuvat erimielisyyteen. Osavaltioon on julistettu maskipakko, mutta astmaa sairastava sheriffi ei pysty hengittämään maskin kanssa. Hän ei pidä maskimääräystä ehdottomana vaan peräänkuuluttaa inhimillisyyttä kanssakansalaisia kohtaan. Eihän koko piirikunnassa ole vielä edes koronaa! Joen näkökulmaa pystyy elokuvan alussa empatisoimaan. Kiista muistuttaa siitä, miten myös meilläpäin jotkin hyvää tarkoittavista pandemiato...

Sisällön tarjoaa Blogger