Ensimmäinen Captain America oli kenties huonoin MCU-leffa tähän mennessä, joten jatko-osa ei oikein houkuttanut. Melkoinen yllätys siis onkin, että Winter Soldier on tähän asti katsomistani elokuvista sarjan paras.
Tykkään MCU:ssa eniten ennakkoluulottomasta genre-miksauksesta, joten Captain America -jatko-osan paljastuminen bournemaiseksi vakoojatrilleriksi oli iloinen yllätys. Russot tuntuvat lajityypin myös hallitsevan.
Läpänheiton määrä on pudotettu Marvel-rainoille alhaisiin lukemiin, minkä positiivisen vaikutuksen myös huomaa: leffa ei ole umpivakava mutta jännitystä ja draamaa ei pureta joka minuutti puolivillaisella puujalalla. Mittakaava on myös toiminnassa enimmäkseen maanläheinen, Marvel-luokassa jopa uskottava.
Kapteenin ja Natashan välinen kemia lähtee lentoon yllärihyvin, minkä vuoksi hahmot tuntuvat enemmän kuin omilta pahvisilta itseltään. Alussa Scarlett Johanssonia käytetään vähän ärsyttävästi kameralle pyllistelyyn, mutta kun parivaljakon pakomatka alkaa, saa hänkin tilaa näyttelijänä. Pidin myös siitä, ettei kaksikon välille pakoteta romanssia, vaikka tilaisuuksia olisi.
Winter Soldierin identiteetti olisi kaikkien Marvel-feikkikuolemien takia pitänyt kyllä arvata mutten arvannut. Supersankarielokuvan pahiksena hän on suhteellisen kiinnostava. Kyseessä on "vain" ihminen jokseenkin samoilla voimilla kuin kapu itse. Hänellä on myös päähahmoon henkilökohtainen side, jonka katsojina tiedämme ja olemme kokeneet etukäteen.
Rukkasia annan toimintakohtausten ailahtelevaisuudesta. Leikkauksia on noin miljoona per kohtaus ja kaikki kuvataan läheltä, jolloin sekamelska on valmis. Lukuisat epäjatkuvuudet ja -loogisuudet pistävät myös pahasti silmään: kapteenin kilpi voi esimerkiksi leijailla häntä kohti vaikka useamman sekunnin, jos hänen pitää tirpaista muutamaa roistoa köniin ensin. Jos vastustajalla puolestaan on minigun ja päähenkilöllä vain kilpi, toki kaikki kudit haaskataan kilpeen eikä esimerkiksi kapun jalkoihin.
Kapteenin kestävyys tuntuu myös saaneen jonkun boostin tai sitten jotakin on jäänyt alustamatta. Missään en muista sanottaneen, että hän kestäisi osumaan merkittävästi normi-ihmistä enemmän, vaikka hänen kehonsa parantuukin heitä nopeammin. Miksi hänen täytyy edes välittää luodeista, jos satojen metrien tiputukset asfaltillekaan eivät tunnu missään?
Lopussa elokuva äityy tarpeettoman eeppiseksi. Tämänkaltaiseen leffaan ei vain tunnu millään istuvan valtava CGI-koitos, jossa lennellään hävittäjiä karkuun, roikutaan rotkojen reunoilla ja räjäytetään kolme helicarrieria taivaalta alas. Falcon on lisäksi aivan turha hahmo ja venyttää muutenkin pitkähköä filmiä kohtauksillaan.
Mitä suuremmaksi toiminta paisuu, sitä voittamattomammaksi hahmot myös muuttuvat ja kykenevät jälleen teleporttailemaan omituisesti, murtautumaan paikkoihin kenenkään huomaamatta ja tietämään aina maagisesti täsmälleen toistensa sijainnin. Nämä stuntit, joissa kapteeni Amerikka hyppää taivaalta Falconin syliin tai Falcon helikopteriin, joka onnistutaan kallistamaan kohdalleen juuri oikealla hetkellä, eivät vain sovi yhtään aiempaan pienemmän skaalan toimintatrillerihenkeen. Ne myös syövät elokuvan jännitettä, kun hahmot voivat tehdä aivan mitä tahansa ja selvitä.
Kliimaksiin voi verrata esimerkiksi aiempaa toimintakohtausta filmistä, jossa Furyn kimppuun hyökkää pataljoona hydralaisia ja hän on täysin alakynnessä. Intensiivisessä kohtauksessa on oikeasti syytä jännittää. Falconin väistellessä ilmatorjuntaa ei tippaakaan.
Itsenäisenä leffana Winter Soldier on epätasainen sekä tapahtumiltaan jotakuinkin yhtä järjetön ja aukkoinen kuin The Dark Knight Rises. Jatko-osana se on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa. Laadukkaasti toteutetun aivottoman kesäleffan kriteerit täyttyvät, joten näytän hyvin varovaisesti peukkua. Kyllä, olen lepsuuntumassa.
Kommentit
Lähetä kommentti