Noah Baumbachin kehuja kerännyt Netflix-filmi Marriage Story voisi nimeltään olla ennemmin Divorce Story. Ahdistava parisuhdedraama laittaa jokaisen katsojan käymään päässään läpi omia elämän erokokemuksia. Siinä vaiheessa, kun pääkaksikon välit menevät rumaksi, ei leffan katsominen ole varsinaisesti mukavaa viihdettä. Kyseessä on varsinainen pahan mielen elokuva.
Scarlett Johansson ja Adam Driver pääsevät tykittelemään antaumuksella rooleissaan. Sekään ei haittaa yhtään, että dialogi on erittäin luonnollista, tapahtumat uskottavia — hetkittäin jopa liiankin — ja hahmoilla lihaa luidensa ympärillä.
Vaikutteita on kenties otettu The Sopranosin kuuluisasta Whitecaps-jaksosta, sillä sen verran samaa elokuvan hengästyttävimmässä konfliktikohtauksessa on kuin yhteenotossa Carmela ja Tony Sopranon välillä. The Sopranosin riita on tosin vielä brutaalimpi, eikä James Gandolfinia ja Edie Falcoa onnistuta hyvästä yrityksestä huolimatta ylittämään.
Elokuvassa häiritsee ainoastaan sama ongelma kuin Before Midnightissa: se tuntuu väistämättä tekevän mieshahmostaan sympaattisemman osapuolen. Tarinan tehokkuus nojaa kuitenkin vahvasti siihen, että katsoja kokisi vuorotellen molempien hahmojen olevan oikeassa.
Sen sijaan tulin hetkittäin melkein vihaiseksi Driverin esittämän Charlien puolesta. Mies ei todellakaan vaikuta siltä itsekeskeiseltä mulkulta, jollaiseksi Johanssonin esittämä Nicole tahtoo tämän leimata.
Nicole taas näyttää tekevän juuri sitä, mistä Charlie häntä syyttää, eli keksivän ahdistuessaan jälkikäteen, miten avioliitossa oli alun alkaenkin kaikki pielessä ja mies kamala pahis. Todellisuudessa nainenhan on itse ollut aivan kyvytön kommunikoimaan murheitaan!
Se intensiteetti, jolla vaimo lähtee sotajalalle sohvalle ajetun, vuoden ilman seksiä kituutelleen Charlien pettämisen seurauksena, tuntuu vain kohtuuttomalta. Lopussa mies tietysti näytetään yksinäisenä, kun vaimolla uusi elämä pyyhkii varsin mallikkaasti.
Toisaalta en ole ihan varma, tekeekö ohjaaja Noah Baumbach epätasapuolisuuden tarkoituksella ja kuuluuko katsojan sympatioiden nimenomaan kääntyäkin jonkin verran Charlien puolelle. Ovathan tällaiset avioerokiistat, joissa isien oikeudet jyrätään surutta, toki merkittävä mutta varjoon jäänyt tasa-arvokysymys.
Jonkin verran samaistuttavuutta hahmoilta myös syö se, että he ovat lopulta molemmat valkoihoisia, varakkaita, urallaan menestyviä, täydellisen näköisiä hyväosaisia. Ehkä tällaisille ihmisille pitääkin elämässä olla koettelemuksia edes sitten persiilleen menevän avioeron muodossa?
Joka tapauksessa Marriage Story on todentuntuisuudessaan yksi parhaimpiani näkemiäni Netflix-elokuvia ja pitää otteessaan koko kestonsa. Suoratoistopalvelu alkaa pikkuhiljaa olla vakavasti otettavien artistien leikkikenttä.
Kommentit
Lähetä kommentti