Logan

En ollut katsonut kuin yhden X-Men-elokuvan eli First Classin ennen vuoden 2017 Logania. Paljon kehuvia arvioita kerännyt James Mangoldin ohjaustyö on tavallista parempi supersankarielokuva, jossa virta ei riitä aivan loppuun asti. Idea kertoa tarina kuoleman kielissä roikkuvan supersankari-ikonin vanhuuden päivistä on kuitenkin kieltämättä mainio.

Loppujen lopuksi Logan paljastuu hyvin perinteiseksi road movieksi, jossa rosoisen miespäähenkilön pitää suojella salaperäistä tyttöä heitä jahtaavilta geneerisiltä pahiksilta. Samankaltaisia elokuvia on nähty supersankarigenren ulkopuolella tuhatkunta, joten filmi ei tarjoa mitään erityisen omaperäistä. Lännenleffojen konventioita jäljitellään myös ahkerasti, Shaneen jopa pariinkin kertaan suoraan viitaten.

Hassusti lähimpinä vertailukohtina elokuvasta tulevat mieleen videopelit. Loganin sovitustarina muistuttaa esimerkiksi hyvin läheisesti Telltalen Walking Deadin päähenkilön kehityskaarta. Keskellä synkkää maailmaa taistelevan miehen ja tytön parivaljakko on tuttu myös The Last of Usista. Logan jopa näyttää jälkimmäisen antisankarilta, Joel Milleriltä.

Elokuva etenee varsin verkkaiseen tahtiin tavallisiin supersankarituotoksiin nähden. Toimintakohtauksia on annosteltu maltillisesti ja rytmitys on hyvin kohdillaan.

Väkivalta ja fuck-sanan hokeminen ovat puolestaan tavallaan piristävää tämän genren filmille. Vastaavaa ei ole taidettu nähdä kuin Kick-Asseissa sekä Deadpooleissa, joista ainakin ensimmäinen on umpihuono. Viattomien sivuhahmojen brutaali teurastaminen jopa hieman hätkähdyttää. Loppua kohden goren määrä tosin lipsahtaa jopa tahattoman koomiseksi.

Leffan yksi iso ongelma on siinä, että se on läpeensä ennalta arvattava. Jokainen tarinan käänne tuntuu siltä kuin sen olisi nähnyt monta kertaa aikaisemminkin. Loganin ja Lauran suhde, jonka pitäisi olla yksi filmin kantavista voimista, ei myöskään ehdi kehittyä vakuuttavasti. Pahikset taas ovat umpitylsiä ja hyviksen "paha kaksoisveli" ummehtuneimpia supersankarikliseitä ikinä.

Logan ei ole täynnä loogisia aukkoja, kuten keskimääräinen lajityyppinsä edustaja. Ottaen silti huomioon, kuinka vakavasti se suhtautuu itseensä, tietyt epäuskottavuudet häiritsevät. Loganin jatkuva englannin karjuminen tytölle, joka ei häntä ymmärrä, on vitsinäkin vanhentunut, mutta luulisi miehen kokeilevan muita kommunikaatiokonsteja viimeistään pahisten höökiessä täysillä päälle. Sankarit jäävät lisäksi pitämään jatkuvasti taukoja tien varrella, jotta jahtaajat saavat varmasti heidät kiinni.

Pelottomia kuoleman suuhun rynniviä tusinasotilaita löytyy puolestaan vihollisleiristä loputtomiin. Murhaavat lapsimutantit muuttuvat myös dramaattisesti sopivilla hetkillä täysin avuttomiksi. Sentään juonihaarniskaansa liikaa luottava avainpahis saa ilahduttavasti katua varomattomuuttaan.

Sentimentaalisuus vie terän elokuvan tunteellisimmilta hetkiltä. Pidin lopetuksen rohkeudesta, mutta pakollinen kyynelten tiristys latistaa fiilistä. Onko jokaisen tärkeän hahmon pakko päästä sanomaan jotain ylidramaattista kuollessaan toisen hahmon käsivarsille? Professori X:n poismeno olisi esimerkiksi ollut tuhannesti järkyttävämpi ilman tällaista kaavamaisuutta. Loganin ja Lauran viimeiset isä-tytär-fiilistelyt taas tuntuvat vain korneilta, sillä elokuva ei ole niitä todella lunastanut.

Kaikesta huolimatta Logan on lähtökohdiltaan ehdottomasti supersankarielokuvien kiinnostavammasta päästä. Hyvät lähtökohdat eivät tosin kanna filmiä loppuun saakka, sillä kokonaisuus tuntuu monta kertaa aiemmin nähdyltä, joskaan ei juuri sen edustamassa genressä. Mangoldin ohjaajankyvyt ja käsikirjoitus eivät myöskään saa tarinaan aikaiseksi aitoa tunnetta.