Kolmas James Bond -filmi, 007 ja Kultasormi, on sarjan ikonisin. Voin ymmärtää, miksi se upposi yleisöön vielä paremmin kuin edeltäjänsä. Se on nopeatempoisempi ja toiminnallisempi, mutta mainiosti rytmitettyä aivot nollille -popkorn-viihdettä. Samalla pahis on huomattavasti muistettavampi ja karismaattisempi kuin kahden edellisen elokuvan konnat. Silti se on vielä pöhkömpi elokuva kuin molemmat edeltäjänsä.
007:ssa ja Kultasormessa on kevyeksi agenttitoimintajännäriksi paljon hyvää. Leffalla on esimerkiksi sopivasti pilke silmäkulmassa, mitä ilmentävät muun muassa sarjatuliaseella tulittava itävaltalaismummeli sekä Bondin reaktio, kun hän kuulee ensimmäistä kertaa Pussy Galoren nimen.
Pahis esitellään elokuvassa mieleenpainuvasti, ja toisin kuin kahdessa ensimmäisessä Bondissa, päähenkilölle muodostuu jonkinlainen suhde häneen. Heidän keskinäinen golf-pelinsä on filmin parasta antia molempien sanaillessa toisilleen ja pitäessä vaivoin yllä sivistynyttä julkisivua. "No, I expect you to die Mr. Bond!" on myös hieno odotukset kääntävä hetki, minkä lisäksi pahiksen suunnitelma on aiempia sarjan osia huomattavasti mielenkiintoisempi.
Jo kolmannessa Bond-elokuvassa sama tarinakaava alkaa kuitenkin puuduttaa. Ensin Bond yrittää selvittää mystistä pahisten juonta johtolankoja seuraten. Ennen pitkää pahis osoittautuu häntä nokkelammaksi ja ottaa Bondin vangikseen, minkä jälkeen konna selostaa pian suuren juonensa auki juurta jaksoin. Juuri ennen kuin pahis tappaa päähenkilön, tämän on keploteltava tilanteesta vapaaksi. Viimein sankari päätyy käsirysyyn antagonistin kanssa ja päihittää hänet.
Jos Salainen agentti 007 Istanbulissa oli jo seksistinen elokuva, niin 007 ja Kultasormi on niin överisovinistinen, että tekijät tuntuvat yrittäneen ylittää itsensä. Bond vaikuttaa siinä huvittavasti kuin seksiaddiktilta alkoholistilta, joka yrittää peitellä ongelmiaan epäileväisiltä esimiehiltään mutta ajaa heikkouksiensa ja epäammattimaisuutensa vuoksi itsensä aina hankalampaan jamaan.
Elokuvan sovinismi on nykykatsojan silmin suorastaan törkeää. Bond kirjaimellisesti pelastaa päivän raiskaamalla naisen, joka on tosiaan nimetty hienovaraisesti Pussy Galoreksi. Aina voi toki selitellä, että naisen kieltäytyminen agentin viettelyksistä oli vain flirttailua, ja oikeasti hän halusi tulla 007:n miehekkäästi hurmaamaksi. Tosielämässä kyseessä olisi kuitenkin selvä raiskaus eikä kohtauksessa ole flirtin elettäkään.
Toisaalta on kieltämättä mielenkiintoista seurata, kuinka erilaiset sosiaaliset normit ovat vallinneet yhteiskunnassa vielä vajaa 60 vuotta sitten, jos näinkään räikeä seksismi ei ole aiheuttanut elokuvissa minkäänlaista kulmakarvojen kohoamista. Pahimmille sikailuille ei voi kuin nauraa ällistyneenä. Parhaiten koko filmin asenteen tiivistää seuraava pätkä:
Sovinismin ohella leffa on myös täynnä epäloogisesti käyttäytyviä hahmoja. Miksi Kultasormi ei esimerkiksi kysy laserpöydällä makaavaa Bondia kuvailemaan tämän epätoivoisesti mainitsemaa Operaatio Grand Slamia parilla lauseella? Jos ylipäänsä Kultasormi epäilee, että Bond on ehtinyt välittää tarkkoja tietoja operaatiosta MI6:lle, eikö koko operaatio ole vaarantunut kriittisesti? Miksi Kultasormi puolestaan vaivautuu selittämään suunnitelmansa juurta jaksain gangstereille, jotka hän aikoo kuitenkin tappaa? Ja on ilmeisesti vaivautunut rakentamaan kokonaisen huoneen liikkuvine osineen tätä paljastusta varten.
Hyvisten suunnitelmassa elokuvan loppupuolella ei puolestaan ole mitään järkeä. Miksi sotilaat odottavat, että pommi on sisällä Fort Knoxin kammiossa viritettynä? Eikö armeija voisi hyökätä Kultasormen kimppuun heti, kun hän lähtee liikkeelle uhrien vaivuttua uneen, koska tällöin hänellä täytyy olla pommi matkassaan?
Pussy Galoren kääntyminen pomoaan vastaan ilman mitään mielekästä motiivia on niin ikään umpilaiskaa käsikirjoittamista. Vaikka olettaisimme, että hän oli suostuvainen Bondin "viettelyyn", ei kai nyt hetken kieriskely heinäladossa saa ketään pyörtämään päätään operaatiosta, joka on takuulla vaatinut vuosien valmistautumisen ja suunnittelun?
Bond-elokuvia katsoo sarjan kolmannenkin filmin kohdalla edelleen viihtyäkseen, mutta aivosoluja tipahtaa matkasta enemmän ja enemmän joka osan jäljiltä. Sentään musiikin käyttö on 007 ja Kultasormessa parempaa kuin edeltäjässään, jossa ikonista tunnaria soitettiin noin joka ikisessä kohtauksessa. Tässä sitä hiukan jopa varioidaan leffan teemabiisin mukaisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti