70-luvun teinit kokoontuvat yhteen koulujen loppuessa, ja rokki pauhaa. Richard Linklaterin mestarillinen Rakkaus-trilogia on yksi kaikkien aikojen suosikkejani, ja Boyhood oli niin ikään mainio pätkä. Ei ole siis yllätys, että Dazed and Confusedkin, joka Suomessa sai karmivan käännöksen Surutta? Sekaisin, uppoaa minuun täysillä.
Linklaterin teinikuvauksesta tulee omituisesti mieleen Quentin Tarantinon teokset, ainakin musiikinkäytön ja paskanjauhantadialogin osalta. Hauskasti Tarantino itse onkin nimennyt filmin yhdeksi lempileffoistaan ja myös erääksi kaikkien aikojen parhaista "hengailuelokuvista". Vaikutteita on siis epäilemättä otettu. Paljon Dazed and Confusedissa myös hengaillaankin, sillä se keskittyy kuvaamaan useampia hahmoja ja heidän satunnaisia risteämisiään yhden päivän aikana ilman sen kummempaa juonta.
Hämmästyttävintä Linklaterin elokuvissa on aina, miten luontevilta hän saa näyttelijänsä ja heidän vuorovaikutuksensa tuntumaan. Dazed and Confusedissa on kenties dialogissa etenkin nörttihahmojen kohdalla lievää yliyrittämistä, sillä sivistyssanoja ja kulttuurisyhteiskunnallisia referenssejä on välillä vaikea kuvitella teinien suuhun, vaikka näyttelijät niistä ongelmitta selviävätkin. Samoin jotkut hahmot ovat kliseitä, kuten pajautteleva hampputeini sekä iso paha luokalle jäänyt kiusaaja. Silti mitä pidemmälle leffa etenee, sitä enemmän sen maailmaan uppoutuu teinien heittäessä läppää ja sekoillessa humalassa. Tunnelmaa ja sielläolon fiilistä olisi jakaa useamman elokuvan tarpeisiin.
Dazed and Confused on aikalaiskuvauksen ja nuorisodraaman sekoitusta. Useille hahmoista koulun loppuminen muodostaa käännekohdan elämässä: yksi itsenäistyy ympäristön asettamissa paineissa, toinen pääsee yli epämaskuliinisuutensa aiheuttamasta alemmuuskompleksista, kolmas löytää tytön ja neljäs kurkistaa isojen poikien maailmaan (ja löytää tytön). Ei suotta Linklateria ole kuvailtu ohjaajan pallilla kuin kulttuuriantropologistiksi, joka tarkastelee aikakauden nuorison käytöstä ja riittejä.
Kriittisesti elokuvaa tarkastellessa huomio kiinnittyy tosin siihen, että valtaosa nuorista on kauniita ja komeita sekä tietysti valkoisia. Tarinoiden keskiössä ovat myös ensisijaisesti pojat. Näyttelijöiden joukosta on tosin hauska bongailla tuttuja nuoria naamoja, kuten Milla Jovovich, Ben Affleck, Matthew McConaughey ja Adam Goldberg.
Dazed and Confusedin kaltaisia teinileffoja katsoessa mietin aina, ovatko jotkut oikeasti eläneet näin jännittävää ja seksikästä nuoruutta, vai olenko itse jäänyt vain siitä paitsi. En tiedä, ehkä 70-luku oli vain päheämpää aikaa. Onneksi on sentään näin hyviä fiilistelyelokuvia, joiden kautta meiningistä voi päästä osalliseksi jälkikäteen.
Kommentit
Lähetä kommentti