Superbad

Michael Ceran tähdittämän Superbadin alkupuoli on varsin lupaavaa teinikomediaa. Dialogipommitus on aidosti hauskaa ja poikakolmikon seksinmetsästyspaineet varsin tunnistettavia etenkin, koska heidän räävitöntä kuolaustaan samanikäisiä lukiotyttöjä kohtaan ei alennuta siloittelemaan. Erityisesti heidän hikoilustaan alkoholin hankkimisen suhteen saadaan revittyä irti hervotonta huumoria.

Leffan sanailu on nasevuudestaan huolimatta tosin ajoittain yliyrittävää. Jotkin kulttuurireferenssit tuntuvat heijastelevan enemmän käsikirjoittajien kuin hahmojen omaa ajatusmaailmaa. En ole nimittäin koskaan törmännyt teiniin, joka viittailisi Orson Wellesin uraan tai vertaisi kokemusta siihen, kun kuunteli ensimmäistä kertaa Beatlesia.

Jonah Hill on mainio suulaimpana Sethinä, joskin hänen tykittelynsä liki varastaa koko show'n. Cera taas näyttelee Ceraa, mikä on tapansa mukaan siinä rajoilla, onko se sympaattista vai ärsyttävää. Christopher Mintz-Plasse on puolestaan yllättävän hauska kolmikon rillirollena, Fogelina.

Ensimmäisen kolmanneksen Superbad huvittaa toden teolla. Sitten alkaa alamäki. Poikien tarinankaaret haarautuvat, ja meno muuttuu puhuttelevan kasvukuvaksen sijaan puhtaaksi kohellukseksi. Mukaan on kirjoitettu täydellisen epähauska sekoileva poliisikaksikko, joka ei tunnu istuvan muuhun elokuvaan sitten ollenkaan eikä tuo sekoilullaan tarinaan mitään lisää.

Loppua kohden filmi muistaa taas, mistä sen oli tarkoitus kertoa. Minulla on kuitenkin huomattavia ongelmia uskoa, että teini-ikäisen Emma Stonen kaltaiset kaunottaret lämpeäisivät leffan nörttikolmikolle joko antaen anteeksi heidän loputtomat töppäilynsä tai suorastaan kiskoen heidät sänkypuuhiin.

Elokuvan sanoma on selvästi siinä, että yliyrittäminen, liika paineiden ottaminen seksistä sekä tyttöjen juottaminen känniin pöksyihin pääsemiseksi ovat huonoja ideoita. Sen sijaan pitäisi olla oma itsensä ja antaa pakottamisen sijaan asioiden edetä omalla painollaan.

Tämä on sinänsä kunnioitettava sanoma, mutta se latistuu tarinan lopussa, kun tytöt lähtevät viimein poikien matkaan ikään kuin palkinnoksi siitä, että he ovat oppineet läksynsä. "Jos edes viitsit olla käyttämättä kännistä tyttöä hyväksi tai lopetat kinuamasta tältä seksiä ja myönnät olleesi idiootti, niin kyllä se huomenna lämpeää", vaikuttaa filmi valistavan. Tämä taas ei tunnukaan ihan niin terveeltä viestiltä kuin käsikirjoittajat ehkä haluaisivat.

Superbad on ensimmäisen kolmasosansa mainiota räävitöntä teinikomediaa. Harmillisesti kaksi jälkimmäistä eivät lainkaan lunasta alun lupauksia.