You're Next

You're Next on ollut pitkään kauhuleffakatsomislistallani, koska sille on sadellut kehuja ja kodivaltaus alagenrenä on jollain alkukantaisella tavalla kiehtova. Elokuva tuottaa kuitenkin pettymyksen, sillä se on läpeensä kliseinen ja typerästi kirjoitettu. Filmiä on väitetty mustaksi komediaksi, mutta ne pienet kieli poskessa -hetket tuntuvat enimmäkseen vain häiritsevän muuten vakavassa kokonaisuudessa, eikä leffa oikein tunnu osaavan päättää, mitä se haluaa olla. Screamiinkin tätä Adam Wingardin ohjaustyötä on verrattu, mutta Scream on genre-irvailuna aivan eri planeetalta.

Jo ensimmäinen kohtaus antaa vahvan ennakko-odotuksen, ettei leffalta tule odottaa paljoa. Kliseisesti filmi alkaa juuri seksiä harrastaneen (ja rintojaan vilauttelevan) nuoren naisen murhalla. Murhaajalla on tietysti aikaa raapustaa uhrin verellä viesti ikkunaan, vaikka tämän rakastaja voisi minä hetkenä tahansa palata suihkusta. Kun mies viimein saapuu paikalle, seuraa pakollinen pöö-säikäytys, jossa kamera zoomaa lähelle ja hahmo peruuttaa taaksepäin kohti turmiotaan. Elokuvaa on kulunut hieman päälle neljä minuuttia ja kyllästyminen meinaa jo iskeä.

Filmi pohjustaa keskeisten hahmojensa huvittavan pikkumaista perhedynamiikkaa sinällään kiitettävästi. Se olisi tosin voinut tehdä niin pidempäänkin ennen murhakekkerien alkamista, sillä perhetapaamiseen kokoontuneiden sisarusten nokittelu on elokuvan parasta antia.

En tiedä, pitäisikö leffaa haukkua siitä, että sen hahmot käyttäytyvät täysin epäloogisesti, vai onko tämä osa niin sanottua komediaa. Haukun silti, koska yksitellen erilleen murhattavaksi säntäilevien idioottien katseleminen on vain turhauttavaa eikä millään tavalla kekseliästä tai hauskaa.

Ymmärrän, että vastaavassa tilanteessa panikointi ja epäloogiset päätökset olisivat taattuja, mutta hahmojen käytös ei ole millään tavalla uskottavaa tai luontevaa. He eivät edes ymmärrä pysyä pois verhoamattomien ikkunoiden luota, vaikka hetki sitten on käynyt selväksi, että pimeydessä ulkona vaanii uhrejaan tähtäilevä tappaja. Ulos pakenemisen jälkeen puolestaan huidotaan taskulampulla ympäriinsä pimeyteen piiloutumisen sijaan. Premissi olisi tuhannesti kiinnostavampi, jos jahdattujen ajatuksenjuoksuun voisi jollain tasolla samaistua.

Murhaajien töhöily on sitäkin typerämpää. He säntäilevät samalla tavalla yksinään ympäriinsä uhriensa koston armoille. Sitäkin rasittavampana puolena heidän motiiveissaan ja toimintatavoissaan ei ole järjen hiventäkään. Tämän kuuluisi kenties olla osa vitsiä, mutta vitsi ei ole järin hauska eikä kekseliäs. Se tekee ainoastaan leffasta järjettömän.

Suurin kysymys kuuluu, miksi ihmeessä murhaajat asettaisivat itsensä saati sitten tyttöystävänsä riskin alaisiksi osallistumalla perhetapaamiseen. Elokuva yrittää selittää tämän jotenkuten, mutta juonessa silti ole mitään päätä eikä häntää. Miksi he eivät myöskään käyttäisi suunnitelmansa toteuttamiseen kunnollisia aseita macheten ja varsijousen sijaan, USA:ssa kun ollaan? Ja miksi satunnaiset tehtävää varten palkatut veteraanit viitsisivät kirjoitella uhkauksia uhrien verellä seiniin?

Elokuvaa latistaa myös se, että sen juonenkäänteet ovat tuskaisen ennalta arvattavia. Osasin veikata jo ensimmäisen murhan jälkeen kaikki todelliset syylliset, kun yksi veljistä viittaa liiankin tietäväisesti puhelimen häirintälaitteeseen. Poika- tai tyttöystävän paljastuminen murhaajaksi on taas twisti, jota kauhuleffassa epäilee vääjäämättä. Edetessään You're Next tekee niin sanotut yllätyksensä vain koko ajan ilmiselvemmäksi.

Filmin huumori on erikoisesti siitä epäonnistunutta, ettei sitä oikein erota genren yleisestä pöhköydestä. Huvittavat kuolemat eivät ole slasher-genrelle tarpeeksi övereitä tai alleviivatun itsetietoisia, että ne irrottaisivat naurut, koska ne voisivat olla hyvin tehty vakavissaankin. Eksplisiittisen humoristiset hetket, kuten ruumiin äärellä sänkypuuhiin houkutteleva tyttöystävä, tulevat puolestaan niin puskista elokuvan muuten vakavahkoon tunnelmaan nähden olematta kuitenkaan erityisen hauskoja, että vaihtuva sävy vain hämmentää. Ainoa onnistunut komediasilaus on yllättävän onnistunut lopetuskohtaus, johon leffa on oletettavasti hakenut innoitusta Night of the Living Deadista.

Kuvauksensa puolestakaan Wingardin elokuva ei tee suurta vaikutusta. Käsivaraa ja lähikuvia käytetään aivan liiallisuuksiin, ja lajityypin tutut leikkaus- ja kuvanrajaustemput ovat läsnä joka säikäytyksessä.

Kauhuleffat ovat siitä mukavia, että huonotkaan niistä harvoin ovat tylsää katsottavaa, koska pelottelun lässähtämistä on hauska tarkastella ja analysoida. You're Next on kuitenkin siitä turhauttava tapaus, että lähtökohdat ja tuotantoarvot ovat kunnossa, mutta käsikirjoitus menee siitä, mistä aita on matalin. Hukattu potentiaali ärsyttää aina.