Taiwanilainen A Brighter Summer Day tuo teoksena vahvasti mieleen järkälemäiset mafia- ja gangsterielokuvat, kuten Kummisetä osa II:n ja Suuren gansterisodan. Ei olekaan ihme, että ohjaaja Edward Yang on omien sanojensa mukaan ottanut filmin rakenteeseen mallia Mafiaveljistä. Kestoa elokuvalla on vaatimattomat neljä tuntia.
A Brighter Summer Day on nuoren Si'r-nimisen pojan kasvukertomus 1960-luvun Taipeissa. Si'r joutuu testin reputettuaan opiskelemaan iltakouluun, jossa hän isänsä neuvoista huolimatta sotkeutuu nuorisojengien väkivaltaisuuksiin. Koska kyseessä on teini-iän kuvaus, juonta sekoittaa toki ihastuminen oman ikäiseen tyttöön. Si'rin kasvukipuja peilataan Taiwanin senhetkiseen vallitsevaan poliittisesti epävarmaan ilmastoon, jossa saarelle paenneiden perheiden epävarmuus tulevaisuudesta saa nuoret oireilemaan.
Kasvukertomuksen lisäksi A Brighter Summer Day on rikoselokuva, perhedraama sekä kuvaus aikansa taiwanilaisesta yhteiskunnasta. Merkille pantavaa on, miten leffa kertoo tämän moniulotteisen tarinansa. Yang ei aliarvioi yleisöään, sillä filmi ei selittele liiemmin hahmojaan tai tapahtumiaan.
Suomalaiselle katsojalle samanlaisiin univormuihin pukeutuneiden taiwanilaispoikien ja -tyttöjen erottaminen toisistaan on välillä jo haaste itsessään. Nimiä vilisee melkoinen liuta eikä aina ole välittömästi selvää, kehen mikäkin niistä viittaa. Jopa kohtauksien välisten yhteyksien hahmottaminen vaatii leffan alkupuolella katsojalta jonkinasteista kärsivällisyyttä.
Silti mitä pidemmälle A Brighter Summer Day etenee, sitä kokonaisvaltaisempi kudelma tästä ensin hieman irrallisten tuntuisten hetkien kokoelmasta muodostuu. Pikkuhiljaa, kun tarinan osapuolet, lojaliteetit, konfliktit ja hahmojen motiivit alkavat hahmottua, elokuvaan uppoutuu herkeämättä tuntikausiksi.
Loppua kohden pieniinkin yksityiskohtiin alkaa kiinnittää huomiota, mikä on palkitsevaa, sillä leffa ei alleviivaa eikä osoittele. En ole lukenut Sotaa ja rauhaa, johon elokuva viittaa pariinkin otteeseen, mutta voin kuvitella, mistä filmi on Mafiaveljien ohella hakenut innoitustaan.
Elokuvan hätkähdyttävin kohta on tietysti sen keskivaiheilla tapahtuva kilpailevan nuorisojengin jäsenten joukkosurma samuraimiekoilla. Oikeastaan ainona heikkoutenaan tästä eteenpäin leffan tarina on hyvin itsestään selvä siinä suhteessa, että sen täytyy edetä kohti tragediaa. Katsojalle jää lähinnä arvailtavaksi, kuka kuolee ja miten.
Tästä huolimatta filmin tositapahtumiin perustuva loppuratkaisu on poikkeuksellisen lohduton. Si'rin ohella erityisesti hänen isäänsä käy tarinassa sääliksi.
Plussaa täytyy antaa myös siitä, että tässä kasvukertomuksessa keskeinen tyttöhahmo ei ole pelkkä pahvinukke, jonka tarkoitus on antaa päähenkilölle ensimmäinen seksuaalinen kokemuksena. Päinvastoin Ming on tarinassa itsenäinen ihminen, jonka vapautta muodostaa suhteita mustasukkaiset poikahahmot yrittävät kaitsea.
Monelle katsojalle taiwanilainen alkuperä ja brutaali kesto voivat tuntua isoilta kynnyksiltä tutustua elokuvaan. Näiden edessä ei kannata kuitenkaan kavahtaa, sillä A Brighter Summer Dayn parissa neljä tuntia kuluu kuin siivillä. Yangin teoksen kiehtova kerroksia toisensa päälle rakentava kerrontatyyli tuo länkkäririkosleffojen ohella mieleen myös The Wire -televisiosarjan romaanimaisuudellaan. Kaiken kaikkiaan upea elokuva.
Kommentit
Lähetä kommentti