Sidney Lumet on yksi niitä ohjaajia, joilta en ole vielä nähnyt huonoa tai edes keskinkertaista elokuvaa. 12 Angry Men, Dog Day Afternoon ja Network ovat kaikki mainioita filmejä. Serpico jatkaa listaa tähtensä Al Pacinon voimannäytöksenä. Se kertoo New Yorkin laajan poliisikorruption paljastaneen ilmiantajan, Frank Serpicon, tarinan.
Lumet'n elokuvan nimikkosankari on poliisi, joka astuu palvelukseen nuorena idealistina, mutta saa kokea poliisityön karun turmeltuneen todellisuuden. Sinivuokkojen ammattitaito on heikkoa ja rikollisten kiinniottamiseen käyttämät keinot kyseenalaisia. Rasismi rehottaa eikä lahjuksia voi olla ottamatta vastaan leimautumatta. Vastakulttuurin mukana kulkevaa, peitetehtäviin soluttautuvaa rehellistä miestä katsotaan väistämättä kieroon.
Serpico yrittää luonnollisesti raportoida korruptiohavaintojaan ylemmille tahoille aina pormestaria myöten, mutta asian eteneminen törmää jatkuvasti vaikenemisen muuriin. Kiitokseksi hän saa rohkeudestaan päähäntaputuksia ja tsemppikommentteja, jotka kuulostavat kummallisen samoilta: "Dynamiittia, dynamiittia!" tai "Ainutlaatuisen ainutlaatuista!" Vaaralliseksi paljastuspuuhat muuttuvat, kun päähenkilö aletaan tunnistaa kielikelloksi Ison Omenan sisällä poliisipiiristä riippumatta ja kyseeseen astuvat oikeasti isot rahat.
Elokuvana Serpicosta tekee kiinnostavan se, että leffa on tositapahtumien kuvauksena varsin tarkka. Kohtaus, jossa kiinniotetun miehen päätä uitetaan vessanpöntössä, ei tosin pidä paikkaansa: tarinan mukaan totuudenmukaisuuttava vaaliva Frank Serpico itse huusi sille kuvauspaikalla "CUT!" Tämä sai Lumet'n antamaan miehelle porttikiellon kuvausten seuraamiseen.
Kääntöpuolena filmi on hyvin suoraviivainen mies vastaan systeemi -kertomus. Suurempia yllätyksiä ei matkalle mahdu, vaan elokuva etenee odotusten mukaisesti. Seurauksena esimerkiksi tyttöystävät jäävät hyvin ohuiksi hahmoiksi, joista erityisesti jälkimmäistä käytetään lähinnä draaman lietsontaan ja päähahmon yksinjäämisen korostamiseen.
Pacinon roolisuoritus on leffan suurin vetovoima. Hän näyttelee varautunutta ja jokseenkin vetäytyvää mutta temperamenttista Serpicoa uppoutuen hahmoonsa täysin. Kun järkähtämättä ja tuittupäisesti asiaansa vuodet ajaneen sankarin kova kuori hetkellisesti murtuu, on tunteita herättävästä näyttelijätyöstä vaikea olla vaikuttumatta.
Serpico ei nouse listallani aivan muiden näkemieni Lumet'n töiden veroiseksi. Siitä huolimatta se on hieno, vahvasti kerrottu ja näytelty, tositapahtumiin pohjautuva draama. Vaikka myös Likaisen Harryn kaltaisilla elokuvilla on paikkansa, arvostan Serpicon kaltaisia kuvauksia amerikkalaisen poliisilaitoksen todellisuudesta lähtökohtaisesti enemmän.
Sidney Lumet'n elokuvien paremmuusjärjestys:
- 12 Angry Men
- Network
- Dog Day Afternoon
- Serpico
Kommentit
Lähetä kommentti