Koronavirus viivästytti vuonna 2020 Euphorian toisen kauden aloitusta. Pitääkseen sarjan elossa HBO ja sen luoja Sam Levinson päättivät tehdä kaksi erikoisjaksoa, jotka ilmestyivät joulukuussa 2020 ja tammikuussa 2021. Yllättävästi ne tarjoavat jo valmiiksi korkeatasoisen sarjan tähän mennessä parasta antia.
Molemmat episodit rakentuvat liki kokonaan kahden hahmon keskustelun ympärille. Ensimmäisessä jaksossa, Trouble Don’t Last Always, Rue ja hänen sponsorinsa Ali näkevät jouluaattona diner-ravintolassa ja juttelevat Ruen riippuvuudesta. Toisessa, Fuck Anyone Who’s Not A Seablob, Jules puolestaan käy ensimmäisen istunnon psykoterapeuttinsa kanssa.
Trouble Don't Last Always on todennäköisesti paras 2020-luvun televisiosarjajakso, jonka olen nähnyt. Ei ole helppoa rakentaa yli tunnin mittaista episodia pelkästään kahden hahmon dialogin varaan. Vielä vaikeampaa on toteuttaa sillä tyylillä episodi, joka ei pelkästään pidä otteessaan vaan naulitsee katsojan ruudun ääreen.
Siinä Euphoria kuitenkin onnistuu. Jakso on synkkien tunteiden vuoristorata, jolla on valtava inhimillinen sydän. Elämää nähnyt Ali ei päästä helpolla huumeisiin uudelleen retkahtanutta Ruea, joka vakuuttelee löytäneensä tasapainon. Keskustelu etenee vähitellen Ruen itseinhoon ja lopulta itsetuhoisuuteen.
Trouble Don't Last Always osoittautuu yhdeksi kaikkien aikojen myötätuntoisimmista ja syväluotaavimmista addiktikuvauksista. Kun Rue viimein kertoo, ettei aio enää viipyä täällä kauaa ja toteaa: “I want them to remember me as the person who tried really hard to be someone I couldn't”, siitä on vaikea olla liikuttumatta.
Zendaya ja Colman Domingo tekevät jaksossa mielettömät roolisuoritukset. Domingon ymmärtäväinen, isällinen karisma kantaa läpi jakson, vaikka hänelle on kirjoitettu pitkiä, polveileviakin monologeja. Hän tekisi vangitsevaa seurattavaa vaikka muropaketin lukemisesta, saati sitten Levinsonin erinomaisesta käsikirjoituksesta. Zendaya ei häviä hänelle hetkeäkään Ruena, joka pöllyissä yrittää ensin vakuutella omaa hyvinvointiaan mutta jonka ulkokuori alkaa vähitellen murtua.
Fuck Anyone Who's Not A Sea Blob on jaksoista puolestaan meditatiivisempi. Se muun muassa alkaa pitkällä otoksella Julesia näyttelevän Hunter Schaferin silmästä, josta heijastuvat unenomaisesti ensimmäisen kauden tapahtumat. Episodi muistuttaa myös jälleen, kuinka keskeinen osa musiikki on Euphorian viehätystä.
49-minuuttinen jakso, joka istuttaa sarjan toisen keskeisen hahmon terapeutin vastaanotolle puhumaan tunteistaan, on luonteeltaan hyvin suoraa ekspositiota. Se toimii kuitenkin luvattoman hyvin. En keksi myöskään mitään toista valtavirran viihdeteosta, jossa päästäisiin yhtä syvälle transhenkilön ajatusmaailmaan. En muista missään muualla edes nähneeni käsiteltävän aiheena esimerkiksi detransitiota.
Autenttisuuteen vaikuttanee paljon se, että Schafer, joka on itsekin transnainen, on toinen jakson käsikirjoittajista. Schaferin täytyy kannatella koko episodia valovoimaisuudellaan. Hän suoriutuu tehtävästä leikiten.
Euphoria otti koronan asettamat rajoitteet tilaisuutena ja loi niistä jotain poikkeuksellisen upeaa. Fokuksen kaventaminen kahteen tärkeimpään hahmoon vain alleviivaa sarjan hienoutta. Paljon korkeammaksi erikoisepisodit eivät olisi voineet nostaa odotuksiani show’n kakkoskauden suhteen.
Kommentit
Lähetä kommentti