Vuoden 2013 Evil Dead -remake yllätti olemalla uudelleenversioinniksi varsin kelvollinen tapaus. Koska en ole mikään alkuperäisten Sam Raimin Evil Deadien fani, lämpesin jopa enemmän Fede Alvarezin modernisoidulle ja originaalia konseptia onnistuneesti hiovalle näkemykselle. Lee Croninin Evil Dead Rise puolestaan siirtää elokuvasarjan ensimmäistä kertaa kaupunkiympäristöön.
Evil Deadien tarinan keskiössä on tavanomaisesti Kuolleiden kirja, jonka kulloisetkin pahaa aavistamattomat hahmot löytävät. Kun saatanalliset taikasanat on lausuttu ääneen, herää muinainen pahuus henkiin ja possessoi jonkun onnettomista. Demonin haltuun ottaman saa lopullisesti hengiltä vain pilkkomalla hänet palasiksi. Jos epäröi, riivattu tartuttaa seuraavan uhrin.
Evil Dead Rise noudattaa edeltäjiensä kaavaa äärimmäisen uskollisesti, jopa yllätyksettömästi. Vain metsämökki on vaihtunut kerrostaloon ja nuorisoporukka yksinhuoltajaperheeseen. Ei kierrättäminen toki elokuvasarjalle uutta ole, sillä vanhan toistamiseen on tukeuduttu jo kakkososasta lähtien.
Käsikirjoituksellista akrobatiaa leffa tosin saa harrastaa, että päähahmot saadaan nalkkiin asuntoonsa. Tarvitaan niin maanjäristys, hajonnut hissi, romahtanut portaikko, sopimuksen irtisanonut kännykkäverkko, äänet alleen peittävä rankkasade sekä ilmeisesti kuurot alakerran naapurit, jotta pakoon ei pääse eikä apua pysty hälyttämään. Osa epäonnesta on toki kandarialaisen demonin jekkuilua, mutta kaupunkiympäristö olisi mahdollistanut omaperäisempiäkin ideoita. Siksi on sääli, että tuttuja latuja tallataan niin uskollisesti.
Evil Deadien ongelma on aina ollut kauhufilmeille perinteinen eli hahmojen etäiseksi jääminen. Evil Dead Rise ei ole tässä suhteessa poikkeus. Yksihuoltajaksi jääneen Ellie-äidin sekä hänen juuri raskaaksi tulleen Beth-siskonsa välille taustoitetaan jonkinlaista viha-rakkaus-suhdetta, mutta kuvio jää hyvin ohueksi. Perheen kolme lasta ovat puolestaan yhden nuotin tapauksia.
Hahmot eivät genren konventioiden mukaisesti myöskään häikäise älykkyydellään. He hajaantuvat ympäri (hämmentävän isoa) asuntoa yksitellen poimittavaksi sekä jäävät tietysti toljottelemaan typeränä peräänsä, jotta possessoiduilla on varmasti aikaa ottaa heidät kiinni. Kylmähermoisia he kyllä ovat, jopa lapset ja teinit, sillä itse kiljuisin vastaavassa tilanteessa kuin palosireeni.
Kauhusisällön puolesta Croninin jatko-osa on varsin kesy eikä sillä ole oikeastaan muuta annettavaa sillä osastolla kuin ilkeän näköinen väkivalta. Alusta asti leffa ärsyttää lajityypille tavanomaisilla valesäikäytyksillä, eikä tunnelmaa malteta rakennella rauhassa. Sen sijaan filmi kiihdyttää ensimmäisestä kohtauksestaan alkaen nollasta sataan ja taantuu nopeasti meluisaksi ja epäpelottavaksi jenkkimesoamiseksi. Sentään efekteissä nojataan yhä ennemmin käytännön tehosteisiin kuin CGI:hin.
Mustan huumorin pilkahduksia elokuvaan on sentään sarjalle uskollisesti upotettu, ja ne ovatkin sen parhaita hetkiä. Nauroin ääneen siinä vaiheessa, kun elävä kuollut sylkäisi uhriltaan syömänsä silmän toisen hahmon suuhun, joka tuijotti tapahtumia monttu auki.
Demoninen pahuus kuitenkin pelaa rasittavasti päähenkilöiden pussiin. Yhdessä hetkessä riivattu pystyy murhaamaan käden käänteessä käytävällä sitä vastaan kamppailevat raavaat miehet, joista yksi heiluttaa jopa haulikkoa. Hieman myöhemmin sillä on sitä vastoin haasteita teinejä vastaan, ja se laahustaa uhrejaan kohti niin hitaasti, että sankarit ennättävät varmasti keplotella itsensä pinteestä.
Evil Deadeille tavanomaista on, ettei päähenkilökään säästy kivuliailta hetkiltä. Hieman huvitusta tosin tällä kertaa herättää se, että lasinpalalla lävistetty käsi paikataan jeesusteipillä, minkä jälkeen koko pipi unohtuu sen sileän tien.
Leffa tuntuu myös oudon armolliselta verrattuna aikaisempiin Evil Deadeihin, joiden kohdalla yksi suurimmista viehätyksistä oli nimenomaan siinä, kuinka julmetun säälimättömiä ja epäreiluja ne olivat hahmojaan kohtaan. Se on toki omalla tavallaan hätkähdyttävää, etteivät edes nuoret teinit – käytännössä lapset – ole elokuvassa turvassa. Toisaalta on alusta asti harmillisen selvää, että filmi tuskin uskaltaa koskea pikkutyttöön tai raskaana olevaan naiseen.
En jaksanut lopulta innostua Evil Dead Risesta. Saman elokuvan jo neljäs käytännössä identtinen iteraatio alkaa ennen pitkää puuduttamaan, etenkin koska Croninin leffa ei tee oikeastaan mitään edeltäjiään paremmin. Uusi miljöö antaisi potentiaalia leikitellä konseptilla, mutta varmassa vara parempi, toteaa Hollywoodin rahantekokoneisto jälleen.
Näkemieni Evil Dead -elokuvien paremmuusjärjestys:
- Evil Dead (2013)
- Evil Dead (1981)
- Evil Dead II
- Evil Dead Rise
Kommentit
Lähetä kommentti