X

Texasin moottorisahamurhat innoittaa näkyvästi Ti Westin X-slasheria. Se sijoittaa tapahtumansa niin ikään 70-luvulle yksitähtisen osavaltion maalaismaisemiin, jonne silmitön verilöyly kuuluu kuin pasta Italiaan. Tällä kertaa elokuvan hahmot ovat kuitenkin road tripin sijaan matkalla kuvaamaan pornoelokuvaa.

Westin elokuva ei peittele Tobe Hooperin klassikkofilmistä lainaamia vaikutteitaan. Texasin hillbilly-maisemien ohella kuvausjengi matkaa esimerkiksi samankaltaisella pakulla kuin Sally Hardesty ja kumppanit. Talo, jonka omistajilta he saavat majapaikan, muistuttaa puolestaan sekä sisältä että ulkoa Leatherfacen perheen taloa. Toisena selvänä leffan vaikuttimena on toiminut Alfred Hitchcockin Psyko, joka mainitaan suoraan dialogissakin.

X on pohjimmiltaan hyvin perinteinen slasher, joka ei sisällä kummempia yllätyksiä. Jotakuinkin kaikki sen käänteet näkee hyvissä ajoin ennalta, minkä vuoksi elokuva ei ole kovinkaan jännittävä. Kuka arvaisikaan esimerkiksi, että maalaiset pitävät kellarissaan vankeja? Karmivat vanhukset alkavat olla myös pikkuhiljaa kauhuleffoissa kaluttu aihe.

Hahmot käyttäytyvät lajityypille ominaisesti pöhkösti, joskaan puhtaisiin riemuidioottimaisuuksiin ei sorruta. Silti mieleni teki huutaa televisioruudulle, kun päähenkilö harhailee yksin taloon, jossa hetkeä aiemmin vihamielisen oloinen papparainen on uhannut vierailijoita haulikolla. Se saa myös kulmakarvat kohoamaan, että 70-luvulla musta mies lähtee vailla itsesuojeluvaistoa – jälleen yksin – pimeään yöhön samaisen haulikkoa heiluttavan aggressiivisen valkoihoisen papan matkaan.

Genrelle tyypillisesti käsikirjoitus avittaa puolestaan jatkuvasti pahiksia. Heillä käy yksinkertaisesti mieletön tuuri, ettei koko kuvausporukka hoksaa, mitä on meneillään, ja nouse yhdessä heitä vastaan. Sen sijaan he saavat onnekkaasti harvennettua heitä yksitellen ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta.

Elokuvan hahmot jäävät taas sen verran ohuiksi, että heidän kohtaloistaan on vaikea välittää. Osasta heistä, kuten pornoleffan päätähdestä ja sen tuottajasta, on tehty vieläpä niin rasittavan korostettuja tolloja, ettei tarvitse arvailla, kuka ainakin takuulla kuolee.

Toisaalta X:n eduksi sanottakoon, että se jaksaa rakentaa tunnelmaansa rauhassa. Ruumiita alkaa nimittäin kasaantua vasta hieman leffan puolenvälin jälkeen. Filmi myös suhtautuu itseensä sen verran itsetietoisesti, että musta huumori paikkaa turhauttavuuksia.

Seksuaalisuus ja nuoruuden kaipuu nousevat Westin teoksesta teemoina esiin samoin kuin Drew Goddardin ja Josh Whedonin The Cabin in the Woods -kauhuparodiassa, joka vihjasi nimenomaan kahdehdittavuuden olevan syy sille, miksi kevytkenkäisiä nuoria rankaistaan kauhuleffoissa. Vanhat ovat kateellisia nuorille heidän viehättävyydestään, viriiliydestään ja haluttavuudestaan, koska eivät itse kykene täyttämään himojaan. Uskontokin tietysti kauhistelee seksuaalisen vapautuneisuuden siveettömyyttä, johon pornoa kuvaavat nuoret syyllistyvät.

X tosin kääntää asetelman ympäri parilla tapaa. Esimerkiksi avointa seksuaalisuutta eniten vastustava hahmo kuolee ensimmäisenä. Kiltiksi ja nuhteettomaksi oletettu tyttö paljastuu puolestaan seikkailunhaluiseksi.

Leffan kekseliäin oivallus on kuitenkin siinä, että se järkyttää pahiten katsojaansa vanhusten välisellä seksillä. Perinteisten kauhuleffojen tissiotosten ohella tarjoillaan nimittäin myös mummon ja vaarin paljasta pintaa. Näin estottomasti vanhusten jörnimistä harvoin onkaan valkokankaalla kuvattu. Nerokasta body horroria, jonka herättämät kylmät väreet kenties kertovat jotain piilevistä asenteistamme!

Vallankumoukselliseksi X:ää ei voi kauhuelokuvana rummuttaa. Se ammentaa vaikutteita genren klassikoista sekä nojaa kliseisiin modernisoiden niitä varovaisesti. Yksi oma idea erottautuu joukosta hyvin positiivisesti, mikä tekee filmistä selkeästi katsomisen arvoisen.