Pallosalama

James Bond jatkaa siitä, mihin jäi. Edellisessä filmissä pelastettiin läjä kultaharkkoja raiskaamalla. Pallosalamassa ensin väkisinsuudellaan ja kiristetään uhri seksiin työn menettämisen uhalla minkä jälkeen sänkypuuhin selvitellään, mihin pahikset ovat kätkeneet pari vetypommia. On se äijä!

Viimeiset kolme Bond-leffaa ovat saaneet minut pohtimaan, mikä on leffasarjan pointti tai ylipäänsä olemassaolon oikeutus. Olen päätynyt siihen, että kysymys on vain jatkuvasta hauraan maskuliinisen itsetunnon sekä egon pönkittämisestä, nimenomaan oudon seksuaalisella alavireellä. Komea, pitkä ja järkähtämättömän itsevarma sankari on tilanteen herra vaaroista riippumatta sekä hypistelee työkseen erilaisia aseita, vimpaimia, autoja – sekä tottakai naisia.

Elokuvat varmistavat, että päähenkilö pääsee uittamaan yhdestilaukeavaansa jokaisessa vastaantulevassa daamissa olivat he sitten hyvisten tai pahisten puolella. Hän on sen luokan seksuaalinen jumala, että oletusarvoisesti vihollisten leiriin kuuluvan kaunottaren lojaliteetit kääntyvät, kun vällyjen välissä tai heinäpedillä on pyöritty kertaalleen. Kryptoniitti miehelle on puolestaan se, kun hänen sukukalleuksiaan uhataan, joko lasersäteellä kuten Kultasormessa tai ruoskimalla kuten Casino Royalessa.

Tämän huvittavan sovinistisen yleisön silittelyn unohtaen Pallosalama on kuitenkin mielestäni kahta edeltäjäänsä pätevämpi elokuva, vaikka neutraalimmalle Salaiselle agentti 007:lle ja tohtori Nolle jäädään yhä kakkoseksi. Se on tähän asti suurin ja toiminnallisin Bond-filmi, jossa toiminta on jopa varsin pätevää. Ryöstettyihin vetypommeihin liittyvä pahisten juoni on myös sopivan kuumottava kylmän sodan aikainen skenaario. Kaikkein yllättävintä on kuitenkin, että visuaalisesti Pallosalama paljastuu suorastaan komeaksi elokuvaksi.

Leffan aloitus on tosin hiukan kaksijakoinen. Kaksinkamppailu naiseksi pukeutunutta ja kuolemaa huijannutta Spectre-agenttia vastaan on hauska, pätevästi koreografioitu sekä kenties tähän mennessä sarjan onnistunein mies miestä vastaan -yhteenotto. Jetpackilla pakeneminen on silti jo Bond-mittapuullakin suorastaan naurettavan överiä. Mistä agentti koko hökötyksen edes kiskaisee, takataskustaan? Eniten minua kuitenkin yllätti se, että kyseessä oli ihan aito toimiva, jetpack, jota stunt-henkilö lentää.

Pallosalaman vallitseva teema on sukeltaminen ja vedenalaisuus tyylikkäitä alkutekstejä myöten. Suurin osa leffasta sijoittuu Bahamalle, jonka sinisyyttä hohtavat vedet ovat kaunista katseltavaa. Filmi on täynnä värimaailmaltaan upeita vedenalaisia toimintakohtauksia sekä hurjia stuntteja esimerkiksi elävien haiden kanssa. Eipä Connery ollut ilmeisesti itsekään kaukana joutua evällisen makupalaksi. Vastaavanlaista pinnan alle sijoittuvaa ja vieläpä aidon konkreettista toimintaa näkee elokuvissa harvoin, minkä vuoksi se on kiehtovaa seurattavaa.

Toimintaosiot ovat myös aavistuksen fiksummin kirjoitettuja kuin edeltävissä elokuvissa. Nyt Bond joutuu jopa luottamaan oikeasti nokkeluuteensa eikä vain tuuriinsa ja vastustajan typeryyteen. Haialtaasta pakeneminen ja vastapuolen naisagentin selän kääntäminen salamurhaajan luodille ovat esimerkiksi molemmat onnistuneita kohtauksia. Tutusta kaavasta poiketaan tällä kertaa niinkin freesisti, että Bondin jää vastustajiensa vangiksi vain hyvin lyhyeksi toviksi.

Valitettavasti elokuvalla on aivan liikaa pituutta. Tämä tulee selväksi viimeistään seikkailun huipentavassa kahden sukeltajajoukon välisessä taistelussa, joka vaikuttavasta toteutuksestaan huolimatta jatkuu loputtomiin. Sen päälle tarjoillaan vielä jahdilla karikossa kaahailua, jossa vanhentuneet efektit pistävät pahasti silmään. Filmi olisi kaivannut saksimista niin pitkällisestä johdannostaan, laahaavasta keskivaiheestaan kuin venytetystä finaalistaankin.

Bond-leffojen onttous iskee vasten kasvoja aina vahvimmin niiden lopetuksissa. Sen jälkeen, kun pääpahista on vedetty pataan, sankari päätyy lojumaan jonnekin uuden naisystävänsä kanssa ja elokuva vain, noh, loppuu, koska mitään sanottavaa ei enää ole. Eikä missään vaiheessa ollutkaan. Miesten mies on jälleen muhinoiden ja murhaten pelastanut päivän sekä saanut uuden kauniin naaraan vierelleen. Sen jälkeen voi levätä alfauroksena auringossa.